Torppari hevosineen palaa päivätyöstä

Torppari hevosineen palaa päivätyöstä. Kirjoittanut Kössi Kaatra

On miehen hartijat lysyssä

kuin olisi hän ollut

käsirysyssä

ja selkäänsä saanut.

Ja hevonen perässä laahustaa

kuin olisi työnä

sen raahustaa

koko kulmakuntaa.

Taksvärkistä kumpikin palajaa.

On myöhäinen ilta.

Ne halajaa yöpuulleen päästi

Vaan virstoja vielä matkaa on,

ja työläs tietä

nyt jatkaa on,

kun voimat on menneet.

Ja kumpikin mykkänä nurisee:

sais syödä ja maata;

maha kurisee,

on raihnainen ruumis!

Ne lähtivät jo varhain aamulla

ja töin ja tuskin taloon ehtivät

kun vellikello soi. Ja koko päivän

sai torpan laiha kaakki olla rinnan

aisoissa talon kookkaan suotin kanssa.

Sai torpan Rusko suuruspalaksensa

vain ruohonkorren pellon pyörtänöllä,

vaan talon kiiltokarva ahmi leipää

ja kauroja suin ahnain mielin määrin;

ja päivällinen sujui samaan malliin.

Ja talon suoti veti että ryskyi;

vaan Ruskon koivet tekivät ja tenää

kun päästiin iltapäivään. Melkein suotta

soi ruoska kupeillaan, ja rengin ärjy

vain sisun turrutti ja haihtui tuuleen.

Ei rikonkyntö ole leikin työtä,

kuin savi on kuin paatta, päivä paahtaa

ja aisakaveri on vahva, vankka.

Ja torpanmiesi oli ojalla.

Se työ käy laatuun, jos saa huilia

tuon tuostakin, jos aurinko ei polta

ja maa ei uppiniskaist’ ole varsin.

Vaan toista on kun lapio vain

vaivoin maanpintaa puree, helle näännyttää

ja levähtää ei hetkeäkään saa.

Ja toisen työ on aina toisen työtä;

sen tunsi torpparikin kaivaessaan,

kun hiki valui virtanaan ja polvi

töintuskin jaksoi ponnistaa. Niin tiukkaa

ei ois se ollut, jos hän leipälaukkuun

ois saanut ahtaa jotain tukevampaa,

ja aikaisempaan päässyt pintehestä.

Ei kumma siis, jos mieli masentui,

jos painui pää ja jalat kangistuivat

ja ruumisriepu runnellulta tuntui..

Toki viimein kellokin soi nyt jo,

ja viimein laata

ne voi nyt jo

ja rientää rauhaan.

Vaan virstoja vielä matkaa on,

ja työläs tietä

nyt jatkaa on,

kun voimat on menneet.

K[össi]. K[aatra].

Lähde: Kansan Lehti 1.7.1910.