Torpan ukko ja varis

Torpan ukko ja varis Kirjoittanut Lauri Letonmäki

Torpan äijän halkolasti

meni kariin kannonkylkeen.

Kiros äijä kirkkahasti,

uhkas koni-rähjän nylkee.

Istui liikehuolissansa

siinä liki vanha varis,

nukkavieru-nuttuansa

korjas, kohtalotaan maris.

Ukko huilas ronkkelilla,

huomas variksen ja juttus:

”Kyll’ on leivän hakusilla

nukkaantunut sunkin nuttus!

Aika paha, varis-parka,

leipäkori korkealla,

laiha kumpaisenkin sarka,

vaanii vihamies ja halla.

Torppa hatara ja harmaa

varsin on kuin varispesä.

Elämä on epävarmaa

kummankin, vaikk’ ain’ ois kesä.

Molemmiss’ on liikehuolet

raskaat ett’ on järki mennä.

Oitis näppiäsi nuolet,

jollet aamust’ iltaan lennä.

Sull’ ei kontrahtia lainkaan,

suullinen on puhe mulla.

Turvaa tuost’ ei likimainkaan

– syyt’ ei kadehtia sulla.

Tulen, särjen pesä-rääsyn,

mitäs sull’ on sanomista?

Ja jos kiellät sisäänpääsyn,

tuttavan saat tuomarista.

Mihkäs poikasesi laitat,

sit’ ei kysy, kouraa kukaan.

Kaikki, joill’ on täydet aitat,

laulaa saman pillin mukaan.

Ilman asut männyssäsi,

hevos-, jalkaviikot mull’ on.

Paiskin, että puutuu käsi.

Tosin omat surus sull’ on.

Helppo metsäss’ ei oo meillä.

Räsy sunkin virkanuttus!” –

Niinpä halkoronkkeleillä

äijä varikselle juttus.

”Niin vaa, niin vaa”, varis myönsi.

Ukko piipun taskuun pisti.

Kangen kuorman alle työnsi

ja niin väänsi hemmetisti.

Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.