Toivoni

Toivoni. Kirjoittanut Simo Korpela

Mä huonoks’ itseni tunnustan

Ja syystä kyllä sen teen.

Mut puutteen alta ja kuoleman

Mä sentään toivossa katsahdan

Jo aikaan täydelliseen.

Niin kohoon lentimin leppoisin

Mä yli myrskyn ja jään.

Kun vaipuu siipi, mä kiirehdin

Uskossa Jeesuksen sylihin

Niin hellään, lämmittävään.

Sen sydänlämmössä vapautuu

Taas sielu painoista maan,

Taas taivaat toivolle avautuu

Ja ajast’ uudesta laulaa suu,

Min valot nähdä jo saan.

Mä heitän synnit ja maailman,

Mä kiidän haudankin taa

Ja siellä huoleni unhotan,

Kun hengin usvista puhtahan

Maan ilmaa virvottavaa.

Oi toivo auvoisa, autuas!

Oi ällös uuvu sä vaan!

Tee, Jeesus, vahvaks’ se armollas,

Siks’ kunnes peitteettä kasvojas

Mä pääsen katselemaan!

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.