Toivoni.

Kirjoittanut Simo Korpela


Mä huonoks’ itseni tunnustan
Ja syystä kyllä sen teen.
Mut puutteen alta ja kuoleman
Mä sentään toivossa katsahdan
Jo aikaan täydelliseen.
Niin kohoon lentimin leppoisin
Mä yli myrskyn ja jään.
Kun vaipuu siipi, mä kiirehdin
Uskossa Jeesuksen sylihin
Niin hellään, lämmittävään.
Sen sydänlämmössä vapautuu
Taas sielu painoista maan,
Taas taivaat toivolle avautuu
Ja ajast’ uudesta laulaa suu,
Min valot nähdä jo saan.
Mä heitän synnit ja maailman,
Mä kiidän haudankin taa
Ja siellä huoleni unhotan,
Kun hengin usvista puhtahan
Maan ilmaa virvottavaa.
Oi toivo auvoisa, autuas!
Oi ällös uuvu sä vaan!
Tee, Jeesus, vahvaks’ se armollas,
Siks’ kunnes peitteettä kasvojas
Mä pääsen katselemaan!


Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.