Toivon hetkenä

Toivon hetkenä. Kirjoittanut Fanny Friman

Ihana on impiseni, tuo suloinen synnyinmaa!

Koskea ei sua vainen vallat öiset enään saa.

Jo ilman rantehella ruskoittaapi

Onnen päivä, aamun koi,

Toivon ruusupilvet kuiskajaapi:

Suomen suureks luoja loi!

Sydämet jo Suomen sulaa, niistä lähtee jäykkä jää,

Koska rakkaus isänmaahan rintojamme lämmittää.

On tyttäres ja poikais valvehilla

Voimansa he uhrajaa,

Seppelöivät vielä laakerilla

Sua, Väinön kansan maa!

Rakkaushan kaikki voittaa, voittaa kovan onnenki –

Mutta sitte kerran koittaa meille aika armaampi

Ja ihmehenä maamme maailmalla

Vielä suusta suuhun käy –

Ei sillon enää yötä taivahalla

Eikä pilvilöitä näy!

–[Fann]y–[Frima]n–.

Lähde: Pohjois-Suomi 10.4.1878.