Toivojen puu

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Istutti hän tarhaan
toivojensa puun,
puhkes ensi kukat
silloin toukokuun.
Uskoi saapuessa,
että suvisään
tarhalle se tarjoo,
suojan lehvillään.
Mutta vielä viita
nuori kukoistaa,
kun jo ensi lehti
puusta putoaa.
Ainoakaan tuota
vielä huomaa ei,
eikä että uuden
aina tuuli vei.
Vaan jo vähitellen
lehvät harvenee,
kaikki tuulen teille
kauas lentelee,
kunnes kuiva varsi
vain jäi jälkehen,
lentänyt kun oli
lehti viimeinen.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.