Toivojen puu
Toivojen puu Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Istutti hän tarhaan
- toivojensa puun,
- puhkes ensi kukat
- silloin toukokuun.
- Uskoi saapuessa,
- että suvisään
- tarhalle se tarjoo,
- suojan lehvillään.
- Mutta vielä viita
- nuori kukoistaa,
- kun jo ensi lehti
- puusta putoaa.
- Ainoakaan tuota
- vielä huomaa ei,
- eikä että uuden
- aina tuuli vei.
- Vaan jo vähitellen
- lehvät harvenee,
- kaikki tuulen teille
- kauas lentelee,
- kunnes kuiva varsi
- vain jäi jälkehen,
- lentänyt kun oli
- lehti viimeinen.
Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.