Toivo (Brontë)

Toivo Kirjoittanut Emily Brontë

Suomentanut Matti Järvinen.

Toivo oli pelkkä arka ystävä;

Se istui riitojen runtelemassa kammiossa

Katsellen, mikä olisi kohtaloni,

Aivan kuin itsekäs ihminen.

Se oli julma pelossaan;

Eräänä kolkkona päivänä katselin

Ristikon läpi nähdäkseni sen siellä,

Ja se käänsi kasvonsa pois!

Valheellisen vartijan, valheellisen porttivahdin tavoin

Se yhä kuiski riidassa rauhaa;

Se lauloi, kun minä itkin;

Jos kuuntelin, se vaikeni.

Valheellinen se oli ja heltymätön;

Kun viimeinen iloni varisi maahan,

Jopa suru katseli katuen

Noita hajallaan olevia murheellisia jäänteitä;

Toivo, jonka kuiskauskin olisi tarjonnut

Balsamia kaikkiin polttaviin tuskiini,

Levitti siipensä ja liiteli taivaalle,

Lähti eikä koskaan enää palannut!