Toisen kynnyksen puhdistajalle

Toisen kynnyksen puhdistajalle. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Toisen kynnyksellä myötään hyörit,

suotta siellä kalliin aikas uhraat,

turhanpäiten itses likaan tuhraat:

tunkiossa nelinkontin pyörit.

Oman kynnyksesi olla annat,

siinä kun et huomaa mitään vikaa,

vaikk’ on täynnä törkyä ja likaa –

kotiin tullessasi lisää kannat.

Siin’ on omaasi ja toisten tuomaa –

toinen siitä vähät välittääpi.

Siksi sinun asuntosi jääpi

likaiseksi, vaikket sitä huomaa.

Itsellesi ilkeästi kostit:

naapurisi perin pohjin siistit,

puhtahaksi pesit, nenän niistit,

takin harjasit ja housut nostit.

Naapurisi pestynä taas julkee

puhtaan naaman ihmisille näyttää.

Itsensä hän siivon tavoin käyttää,

miehen lailla pystypäänä kulkee.

Omat housus nostamatta jäivät,

niitten lahkeet kaiken mailman saastat

kokoovat, kun rapakossa raastat

palkatonta työtä kaiket päivät.

Kynnykses on likainen – ja pysyy:

sinne kaikki roskiansa ajaa.

Ainoastaan pihan puhdistajaa

tarvitessaan ihmiset sua kysyy.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.