Toisella puolen lahden

Toisella puolen lahden.

Kirjoittanut Larin-Kyösti


Kuloteitä ma kuljeksin
ja soittelen luikuripuuta,
kuulisko kultani yli lahden,
vai aattelisko se muuta?
Siellä päivän paisteessa
mun kultani maja väikkyy,
aalto se kaislan kahinassa
niin lempeästi läikkyy.
Sieltä ne saunan sauhut käy
ja puuntaa se pilven lonka,
varjossa täällä ma vaeltelen
ja kohisee kolkko honka.
Soitan uneni uuvuksiin
ja katselen yli lahden,
tulisipa ystävä yksinään,
niin saisimme olla kahden.
Kuiskuttaisin ma kullallein
ja paimentulille veisin,
sinisiin silmiin katsoisin
ja ilosta soitteleisin.
– Ei soi luikuri ystävättä,
ei kajahda vuohensarvi,
kulolla hyypiöt hyräilee
ja niitä on pitkä parvi.
Mieleni on kuin musta lintu,
se liitävi avovettään,
lahdelta ei soi iltalaulu
ja taisi jo ystävä pettää.
Ei soi iloinen iltalaulu,
ei riudu se kylän rantaan,
siellä se viekas kyntäjäpoika
kultani sormusta kantaa.


Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.