Maantien Mari.

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Ja ilta kun päättyi pilvehen
Yli kankaan korsien kuihtuvien,
Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin
Näin Maantien Marin,
Tuon Korpselän hullun tyttösen.
Hän hyppeli liikkehin särmäisin
Ikivanhoin laulellen sävelin:
»Hei tuuti vaan
Nyt Tuonelaan,
On meillä siell’ lepo vihdoinkin».
Muka lasta hän kuiville rinnoilleen
Nyt viihdytti, paineli syömmelleen:
»Hei tuuti vaan,
Nyt Tuonelaan,
Me päästään multahan lämpöiseen».
Sen kietoi vaippahan kurjimpaan:
»Nyt vaappuvat vainajat Tuonelaan!»
Hän mättään istua sai kanervasta
Ja soudatti lasta
Näin rauhaan parhailla lauluillaan.


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.