Suomea vallottamassa eli Puriskevitskin uni

Suomea vallottamassa eli Puriskevitskin uni. Kirjoittanut Juho Kujala

Sävel: Sven Tuuva.

Jo korkealle aurinko ol’ käynyt radallaan

Se valoaan ja lämpöään vuodatti yli maan

Vaan vuoteellaan viel’ unelmissa Puriskevits on

Hän itseänsä heittelee, on uni levoton.

Hän ”Tsarevitshin” kannell’ seisoo joukos’ urhojen

Ja pitkä parta leuvastaan valuvi rinnallen.

Nyt kiiltää kilpi kädessään ja kalpa kupeellaan

Ja Ryssän kieltä ihanaa vaan soipi korvissaan.

Nyt ajat ompi ryssien nuo ajat ihanat

Ja Puriskevitsin kallossa on tuumat mahtavat

Hän ”rajamaahan” lähtee nyt ja Tshuudit hävittää

”Ei kagaalien huoneissa kiv’ kiven päälle jää!”

Jo ranta tuolla häämöttää ja yhä lähestyy;

Nyt ”pyhän ryssäin” rinnassa vaan riemu lisääntyy

Ja viinaa sekä olutta he juovat iloissaan

Siks’ kunnes heidän silmissään pyöriipi taivas, maa.

Jo latva saapuu rannalle ja urhot maalle käy

Vaan suomalaist’ et lähellä, ei kaukanakaan näy

Yks’ suuri sika rannalla vaan yksin astelee

Ja tonkii maata kärsällään ja väliin röhkäsee.

”Nyt pitää voiton merkiksi tuo sika teurastaa!”

Näin sankarimme joukolleen uljaalle huudahtaa

Vaan kuka siihen toimeen käy; nuo torahampaat

Ne, meidän kesken puhuen on aivan kauheat.

Vaan sankarimme vihdoinkin mielensä rohkasee

Ja pyhää Neitsyt Mariaa avuksi huutelee

Ja vapisevin polvin astuu sikaa vastahan

Ja ”Suomen lopun” nimessä, sen tarttuu korvahan.

Vaan sika tämän menettelyn ottaa pahakseen

Ja pitkät torahampaansa se näyttää urholleen

Nyt urho poies pakenee; vaan kiviin lankeaa

Ne torahampaat hänelle jo uhkaa kuolemaa.

Ja tuntee hän – vaan silloinpa hän juuri heräjää

Oi kiitos kaikkein pyhien! Hän makaa sängyssään

Hän jäseniään koittelee, ne kaikki ehjät on

Vaan ainoastaan päässänsä on tuska verraton.

Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.