Ero sivun ”Sivu:Suomi 37 09 10 1847/3” versioiden välillä

{{Viiva}}

<p style="text-align: center; font-size: 2.5ex; font-veigth: bold; ">

Herra Gabr. Platanin matkustamisesta

Sibirian kautta Sitkaan,

vuonna 1845.

</p>

<p style="text-align: center;">

(Jatkoksi 35:teen Numeroon)

</p>

Luullessamme monen mielelläänki toivovan soahaksensa joita

kuita tietoja tästä loajasta ja laveasta Sibirian moasta -johon

jo moni Suomen poika on viety polviksi päivikseen,

ja paljasta vallaltomuuestaan laskettu ikeän kuin elävänä moan

poveen<ref>

Nämät meijän Suomalaiset pahantekiät ja murhamiehet,

kuljetetaan tästä aina Tobolskin kuverniin, kussa — yhdessä

Virolaisten ja Lettiläisten sinnekki laitettuihen syyllisten

kanssa — ovat jo perustaneet kolmet suurta kyleä; joista

''Rysehkova,'' suurin ja vanhin, on tehty 10 virstan peästä,

poskella tätä suurta, vallan maantietä; ja johon Tobolskista

luetaan 470 virstoo itäiseen kohti, eli Omskista 215 virstoo

luoteisehen, tahi johon tuloo Pietarista 3,345 virstoo. Toiset

tähän kuuluvaiset Suomalais-kylät, eli kussa Suomalaisia

löytyy yhessä Virolaisten, Lettiläisten, Ruohtalaisten ja

Saksalaistenki kanssa, on ''Makarjeva'' ja ''Matarova,'' jotka

kumpaisetki ovat Rysehkovasta 10 virstan peässä; ja sanotaan

jotta vielä neljäski kylänpeä on siellä syntymässä, koska

kansa heissä aina lisäyntyy niistä vuuesta 1826 sinnek

jo kuletetuista Suomalaisistakin. Heillä on siellä nyt jo oma

kirkkoki, ja Suomalainen Pappi, joka siellä soarnaa ja opettaa

neljällä erilläisellä kielellä. Heijän nykyinen Kirkkoherransak

on {{sp|Pietar Pundáni}}, Savolinnasta kotoisin. Mennä

vuonna paloi siellä koko Ryschkovan kylä puhtaaksi poroksi,

vallan isossa tuli-palossa; jonkapa tähen Virostaki

ko’ottiin sinnek rahoja näihen poloisten avuksi; voan ei ouk

vielä tenkoakaan, meijän tietäissämme, Suomenmoasta sinnek

lähetetty onnettomien moamiestemme hyväksi; joihen

siellä olosta ja elämäkerrasta myö mielisimme jollon kullon

ehkä vastapäin enemmin puhua, koska on äskönki tulluma

sieltä meillen uusia tietoja, tahi sanomia.

</ref>, niin että hänestä, asuskelevainen toisella puolella

tätä moailmata, ei ouk sen ko’ommin kuuluna eikä näkynä

— niin painutimme viimein tämän Plathánin tännek kirjoitettua

kirjaansak, matkustamisestaan tätä Sibirian moata,

joka jo yksinäänki on monta suurempi kuin koko Eurooppaa,

tahi tätä meijän moailman osaa. Nyt sovitamme tähän

vielä toisenki hänen kirjansak, kirjoitettu vuotta myöhempänä,

aivan Sitkasta, meren jo toiselta puolelta, aivan

Pohjos Amerikan mannermoasta, josta opimme vähän tuntemaan

senki moan, ja niihenkin kansojen, tapoja ja laitoksia,

ja — meijän sinnek joutuneita moamiehiämme<ref>

Mutta paihti näitä Pohjois-Amerikan luoteisilla rannoilla

löytyväisiä Suomalaisia, niin löytyy siellä myös (jo vanhuuestaan)

saman moanki itäisillä ilmoilla, paljon Suomalaisia,

jotka jo muuttivat sinnek vuonna 1627 ja 1638, mutta liijoinki

vuosina 1642, 1647, 1654 ja 1664 (paihti mitä nyt

viimeisinäki vuosina on sinnek männyt) eli jotka pari sataa

vuotta siitten läksivät sinnek ei ainoastaan tästä Suomenmoasta,

mutta myöski, ja enimäkseen, Ruohin ja Norjan

Suomalaisista ''(Finnskogarne);'' ja jotka ensin seisahtuivat,

ja aseuntuivat, ''Chamassungin'' moakunnassa, vasemmalla puolella

{{sp|Delavaren}} virran, {{sp|Pensylvanian}} moassa. Heijän

tarpeeksi laitettiin vielä joku aika sittenkin tästä Suomesta

heillen Suomalaisiaki kirjoja ja pappia, kunnekka viimen hajoisivat

vierain kansojen joukossa, ja sanottiin ja luultiin heijän

jo kauvan muuksi kansaksi muuttuneen. Mutta toista kymmäntä

aastaikoa siitten soatiin sieltäki tieteä, vielä nytki

paljon siellä löytyvän Suomalaisia, jotka asuin itekseen, saunoissa

ja savu-tuvissa, puhuuvat vielä välillänsäk selvintä

Suomea; ja jotk’eivät tiijäk eikä tunnek niin mitään, niistä

<!--

3:2 alaviite

-->toisista, 300 peninkuormoa heistä luotesessa, Sitkan soarella

asuvaisista Suomalaisista. Näistäki vanhoina aikoina Suomesta

ja Ruohin ja Norjan Suomalaisista pois-joutuneista

moamiehistä, teköö meijän mieli vastapäin laveammasti

puhua [[{{sp|Otavan}} III]]:nessa Osassa.

</ref>.

<!--

3:2

-->

<p style="text-align: center; font-size: 2ex;">

II.

</p>

{{Oikea|Uuesta Arkangelskista Sitkan

soaresta 1:nä päivänä Toukokuuta

1846.}}

{{Keski|Rakkaat Sukulaiseni!}}

Ensimmäiset sanomat uuvesta asunto-paikastani saan

minä tässä teille jätteä itsestäni, että kumminkin tiijätten

minun vielä elävän. Jumalalle kiitos, että kaikki, tähän

hetkeen, on hyvästi menestynyt, ja se pitkä reissu tännek,

ilman mitäkään erinäisiä vastonkäymisiä, päätetty. Alkain

yheksättä kuukautta olen minä nyt asunut täällä Amerikan

valtakunnassa — niin kaukana isäni moasta, että moan

päällä ei taija eneä etemmäksi tulla; mutta Jumalalle

kiitos, ei teälläkään sentähen ole hätä-päiveä. Ja — minulla

olis, tätä nähten, teällä sanken hupasa, jos ainoastaan

isän-moa, sukulaiseni, ja nuoruuteni ystävät olis jotakin likeempänä;

— sitä kaipausta ei tunnek muut kuin se joka

on koittanut. — Mutta kukas meistä vapautetaan kaikista

murheista, niin kauvan kuin me vaellamme tässä murhetten

moassa. En minä ikävästäni sillä kirjoita, että teijän

pitäis sääliä minua — paihti sitä — minulla ei ole teällä

hätä-päiviä, sillä ihmiset on teällä sanken hyviä minua

kohtaan — ja jos itse soan sanoa, niin minun pieniki seurakuntani

päivä päivältä aina enemmän minuun mielistyy,

— ja sehän onki se suurin hauskuus opettajalle, että olla

seurakunnaltaan rakastettu.

Minä tahon puhua muutamalla sanalla asunto-huoneestani.

Minulla on sali ja kaksi kammaria — aivan ihanat

huoneet — ilman sitä tampuri ja kyökki. Pieni ryytimaa

akkunan alla. Salissa on minulla pienet urut, jotka ennen

piettiin kirkossa, mutta siitten kuin kirkkoon tuotiin isommat,

niin on nämät olleet tässä korttierissa. Minä olen jo oppinutki

pelamaan urkuin peällä, ja oikeen ihana huvitus on

se ollut minulle että illoin ja oamuin pelata virsiä. Päivät

toas vie Jumala ihmeellisen hupasesti. Teällä on toas

komppanialla kaksi tuli-laivaa, ja kuin ilmat ovat kauniit,

niin mennään ulos lystäillemään, ja päivä-kauvet seilataan

merellä. Senkalttaiset lystäys-reissut ei tule maksamaan mulle

mitään, sillä Kuvernyöri on itse aina keralla, ja häneltä

kaikki kustinki uloslähtee. Sillä tavalla vie Jumala päivät

ja viikot, niin että nämät viisi ajastaikaa kuluvatten kyllä

hupaisesti, ainoastaan Jumala antaa terveyttä. — — Kyllä

te, vissisti joskus, puhuissanne minusta, olette kysyneet keskenänne:

”Minkähän kalttaista moata ja kansaa on sielläkin?”

Sentähen tahon minä nyt antaa teille tieon, että moa on

teällä sanken onnetonta, ei muuta kuin korkiat kukkalat

yksi toisensa vieressä, joihenka peällä ikuinen lumi seisoo,

ehkä kuinka tämä on niin lämmin moan-paikka että talvesta

ei suuresti ole tietoa. Moan viljelystä ei teällä ole,

ainoastaan potaattia, nauriita, kaalia, j. n. e. Eikä ole koko

västinkissä muuta kuin kaksi hevoista ja neljä lypsäveä

lehmeä — sen vuoksi että niittu-moata ei ole. Leipä ja

särvinkalu kulkee tänne, etelä-puolesta Amerikkaa, laivoissa.

Rukista leipää ei teällä soa nähäkkään, voan ainoastaan

vehnäistä<ref>

Tätä vehnäistä viljaa tuuvaan, karkeasti jauhettuna, laivoilla,

aina Kalefornian moan etelästä peästä, kussa sitä soahaan

varsin halvalla hinnalla, ja jota siitten Sitkassa myyvään sillä

voitolla jotta, kaikkein kustannusten ja kuletusten suoritettuaan,

vielä voitetaan 30 sa’asta; siitä tehhään vähäistä hapanutta

leipeä, joka on rukista lepeä kuivempana syyvä.

</ref>. Mutta jos tämä moa on onnetointa, niin on

kansa vielä onnettomampaa. He ovatten pakanoita, eikä tiijä

Jumalasta enempi kuin luontokappale. Kumminkin on tässä

liki tienoilla jo paljon heistä ristittyjä. Keisarin tahto on

että heijän piteä tulla kuuluuman Venäjän uskoon. Tämä

villi kansa, ei ouk paljon luontokappaletta parempi -mehtä

on heijän asunto-majansa, ja kivikko ranta heijän