Toden kuje

Toden kuje. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Sai Tosi valhenaamarin

ja paholaisen puvun

ja kulki kaunokatsehin

nyt eessä ihmissuvun,

hän kulki valtateitä vaan

ja astui lailla kuninkaan.

Ja kansajoukot kaikkineen

ja maat ja valtakunnat

nyt saapui »Herran-miehineen»

ja heitä seuras nunnat

ja maassa polvin kumartuin

ne kuuli Totta ihastuin.

Se toivat hälle uhrejaan

ja suitsuttivat tulta

ja kukin kantoi kalleintaan,

ja halpaa oli kulta;

ja kansajoukot kautta maan,

ne näin nyt yhtyi laulamaan:

»Oi, kuule meitä kuningas:

sä älä meitä heitä.

Me täytämme sun tahtoas,

kun et sä hyljää meitä!

Ja aina, aina, aina, oi,

ylistysvirret sulle soi!»

Ja joukko jatkoi juhliaan.

Mut kuinka viimein kävi?

Myös Valhe-herra matkallaan

jo juhlaan ennättävi,

hän katselee ja kuuntelee

ja joukkohon näin haastelee:

»Voi teitä hullut, houkkiot,

voi teitä villityitä,

kun ette nää te tuhkimot,

ett’ ootte petetyltä:

se, jolle juhla tää nyt on,

on Tosi-herra arvoton!»

Ja kansa kaikki kauhistuu

ja julmistuu ja suuttuu.

Ja kansa huutaa: »Täss’ on puu,

mut Tosi siitä puuttuu:

hän hirtetään ja poltetaan,

ja kuolinvirsi veisataan!»

Näin Valhe valtakuntineen

sen tuomionsa sääsi.

Mut Tosi valhe-verhoineen

myös pakohon jo pääsi

ja juoksi, kääntyi korpehen

ja on myös siellä eellehen.

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.