Tinan valaminen ja sarvipää eläin

Tinan valaminen ja sarvipää eläin. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Kotilieden kultaloimu

tupahan tuo tunnun lauhan,

hehkuvaksi liekki kohta

kuumentavi tinakauhan.

Kaatamaan sen sisällystä

lapset vesisankoon ryhtyy,

räiskähdellen tina kuuma

ynnä vesi vilvas yhtyy.

Tina jähmettynyt tarkoin

tuosta sitten tutkitahan,

jotta nähtäisiin, se tuoko

vuoden hyvän vaiko pahan.

Ja kun jatkettu nyt sitten

valamisia on noita,

monenlaisiapa saatu

kummia on kuvioita.

Maija jäniksen on saanut,

Mikko kuokan, Matti kirveen.

Entä sitten pikku Pentti?

Hän saa pedon perin hirveen.

Tutkitahan, tuumitahan,

mikä ois tuo otus moinen,

merkillisempi kuin mikään

valamisen tulos toinen?

On kuin sill’ ois pää ja sarvet,

lisäksi myös neljä jalkaa.

Pentillepä silloin seikka

selväksi jo tulla alkaa.

»Se on hirvi», huudahtaa hän

heti kohta riemuisasti,

»seljässä sen matkatahan

pian maita mahtavasti».

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.