Tinan valaminen ja sarvipää eläin

Tinan valaminen ja sarvipää eläin.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Kotilieden kultaloimu
tupahan tuo tunnun lauhan,
hehkuvaksi liekki kohta
kuumentavi tinakauhan.
Kaatamaan sen sisällystä
lapset vesisankoon ryhtyy,
räiskähdellen tina kuuma
ynnä vesi vilvas yhtyy.
Tina jähmettynyt tarkoin
tuosta sitten tutkitahan,
jotta nähtäisiin, se tuoko
vuoden hyvän vaiko pahan.
Ja kun jatkettu nyt sitten
valamisia on noita,
monenlaisiapa saatu
kummia on kuvioita.
Maija jäniksen on saanut,
Mikko kuokan, Matti kirveen.
Entä sitten pikku Pentti?
Hän saa pedon perin hirveen.
Tutkitahan, tuumitahan,
mikä ois tuo otus moinen,
merkillisempi kuin mikään
valamisen tulos toinen?
On kuin sill’ ois pää ja sarvet,
lisäksi myös neljä jalkaa.
Pentillepä silloin seikka
selväksi jo tulla alkaa.
»Se on hirvi», huudahtaa hän
heti kohta riemuisasti,
»seljässä sen matkatahan
pian maita mahtavasti».


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.