Tietoja Hatanpään kartanosta

Tietoja Hatanpään kartanosta.

  Hatanpää mainittanee verotusluettelossa ensi kerran v. 1540. Se oli silloin pieni, 3 taloa käsittävä kylä ja lienee pysynyt sellaisena 100 vuotta. V. 1650 paikkeilla tuli maaherra, vapaaherra Ernst Johan Creutz Hatanpään omistajaksi ja pysyi tila Creutz-suvun hallussa 1700-luvun puoliväliin asti, jolloin se siirtyi presidentti Hannu Henrik Boijelle.

V. 1795 mainitaan Hatanpään omistajana asessori Gabriel Ahlman. Kuollessaan vuonna 1799 lahjoitti hän tilan Suomen Talousseuralle. Tältä siirtyi tila 1800-luvun alussa ensin eräälle Beckerille, häneltä Leijonankarille sekä sitten jälleen Beckerille. Tämä myi tilan Lars Gustaf Lesrenille. Hänen kuolemansa jälkeen myi leski tilan huutokaupalla laamanni Nils Johan Idmanille 1834. Siitä alkaen on Hatanpään tila ollut Idmanin suvun hallussa. Laamanni Idman kuoli vuona 1851. Tila kuului hänen perillisilleen vuoteen 1876 saakka, jolloin maisteri Karl Gustaf Idman lunasti sen kanssaperillisiltään ja tuli yksin tilan omistajaksi. Hänen kuolemansa jälkeen hallitsi leski Beata Sofia, syntyisin Mellin, jakamatonta pesää kuolemaansa asti vuoteen 1900. Vuonna 1903 tapahtui perinnönvaihdos ja joutui Hatanpään kartano silloin nykyiselle omistajalleen, agronoomi Fedi Idmanille, joka on nyt tarjonnut tilaa kaupungin lunastettavaksi.

Vaikka Tampere 1800-luvun ensimäisellä puoliskolla oli hyvin huomaamaton pikkukaupunki ja hyvin mahtui sille alueelle, joka perustettaessa oli sitä varten suunniteltu, herätettiin jo silloin kysymys Hatanpään kosken itäpuolella olevien alueitten hankkimisesta kaupungille. Tämä ei kuitenkaan tahtonut silloin uhrata mitään kauppaan, vaan tahtoi vierittää taakan valtion hartioille, joka ei kuitenkaan hellittänyt rahoja.

V. 1856, jolloin kenraalikuvernööri Berg kävi Tampereella vapaakaupungin oikeuksien uudistamisen johdosta, esitti joukko kaupungin porvareita hänelle, että valtion pitäisi kaupungin laskuun ostaa 1,800 tynnyrinalaa kosken itäpuolella olevasta alueesta ja jättää se kaupungille ehdolla, että tämä olisi velvollinen vapaakaupunkioikeuksien lakattua maksamaan kauppasumman kruunulle.

Asia herätti kenraalikuvernööri Bergin mielenkiintoa niin paljon, että hän heti Helsinkiin palattuaan jätti puoltolauseella varustetun anomuksen senaattiin.

Kaupasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä senaatti asettui sitä vastustamaan.

Hieman toisessa muodossa tuli kysymys jälleen esille muutama vuosi myöhemmin kun läänin raja muutettiin länteen Tampereelta. Silloin oli kysymys Skyttälän esikaupungin lunastamisesta kaupungille, mutta hallituksella ei nytkään ollut halua antautua yritykseen.

Viimein otti kauppias L. J. Hammaren v. 1871 kaupungin vanhimpain keskuudessa esille kysymyksen itäisen alueen lunastamisesta ja yleisessä maistraatin kokouksessa 1872 päätettiinkin ryhtyä toimenpiteisiin 1317,99 tynnyrinalan suuruisen alueen lunastamiseksi Hatanpäältä kaupungille. Tästä alueesta päätettiin maksaa omistajan vaatima 800,000 mk. hinta. Ehdotus lähetettiin nyt senaattiin, joka oli taipuvainen myöntämään 850,000 markan suuruisen valtiolainan vuotuista 38,250 markan kuoletusta ja 4 % korkoa vastaan. Laina tuli kuolettaa 56 vuoden kuluessa, eikä ole siis vielä kokonaan takaisin maksettu.

Lainaehdot hyväksyi lisätty kaupunginvaltuusto 14 pnä huhtik. vuonna 1875 ja kauppakirja Hatanpään kanssa päätettiin 5 pnä kesäk. vuonna 1877.

Tämän lisäksi lunastettiin Ala-Erkkilä senaatin päätöksen mukaan 27 p:ltä lokak. vuonna 1879   97,177: 33 kauppahinnasta. Sen maksamiseksi sai kaupunki 50,000 markan valtiolainan 15 vuoden takaisinmaksuvelvollisuudella.

Täten oli kaupunki saanut nykyisen rajansa idässä.

*

Hatanpään kartano käsittää paljon pikkutiloja. Näistä ovat useimmat yhdistetyt allamainituiksi karttanumeroiksi, joiden pinta-ala on seuraava:

Hatanpää   233,660 ha

Nekala   157,734 ha

Härmälä   875,362 ha

Yhteensä   1,266,756 ha

Tähän tulevat lisäksi Pylsylä, Luja ja Pekka yhteensä 192,702 ha.

Kaikkiaan käsittää siis Hatanpää, kun muutamat lohkotilat laketaan^[1] pois, 1,459,458 ha.

Maanlaatu selviää seuraavasta:

Peltoa   639,993 ha

Niittyä   176,675 ha

Viljelyskelpoista maata   195,066 ha

Metsää   420,288 ha

Viljelykseen kelpaamatonta maata   27,436 ha

Yhteensa   1459,458 ha

Tilalla on noin 11 huvilaa vuokramaalla. 13 torpparia ja 27 itsellistä tekevät 1,147 hevospäivää ja 531 jalkapäivää. Tähän tulee lisäksi 234 apupäivää. Kaikkien vuokramiesten vuokra-aika loppuu muutamien vuosien kuluttua.

Veroa kruunulle menee 1,039 markkaa 1 penni.

Lähde

Aamulehti keskiviikko 12.2.1913 s. 4.

Huomautukset

1. pitää olla lasketaan