Tiede ja uskonto

Tiede ja uskonto. Kirjoittanut anonyymi

Englannin kansa on, niin kuin tunnettu, kenties maailman uskonnollisinta kansaa. Pitkäksi ja vaikeaksi tulisi selvittää syitä tähän tosiasiaan, mutta kieltämätöntä lienee, että maan papistolla on suuret ansiot tässä suhteessa. Se on ymmärtänyt seurata aikansa ja tieteen kehitystä. Se ei ole ryhtynyt vastustamaan mitään ”uutta aatetta”, jonka tiede on todeksi näyttänyt, vaan se on päin vastoin omistanut ne koettanut käsittää niitä ja sovittaa kristinuskon mukaisiksi. Siten ovat he vältneet joutumasta ristiriitaisuuteen tieteen kanssa ja saaneet sen ja uskonnon sopusointuun keskenään.

Osoitteeksi Englannin pappien suhteesta tieteesen kerromme tässä lyhimmästi pääsisällön kolmen Englannin piispan viime vuoden alussa Manchesterin kaupungin tuomiokirkossa pitämistä saarnoista. Halusta julkaisisimme nämä saarnat kokonaisuudessaan, mutta lehtemme ahdas tila ei sitä nyt salli; myöhemmin saanemme tilaa edes yhdelle niistä.

Ensimmäinen saarnaaja Carlislen piispa, otti tekstikseen: ”Autuaat ovat silmät, jotka näkevät minkä te näette.” Me näemme oman aikamme sellaisena miksi tieteellinen edistys on sen leimannut. Ei kaikki ollut niin hyvin Vapahtajan aikanakaan, sillä koskaan ei ole kaikki hyvin ja Mestarin lausuessa nuo sanat opetuslapsilleen oli tila pyhässä maassa niin kurja kuin suinkin mahdollista. ”Melkein samalla tavoin”, lausuu piispa, ”voimme mielestäni me, yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella elävät, katsoa tieteen edistymistä ja ylistää itseämme onnellisiksi, että meidän on sallittu nähdä se, minkä jo olemme nähneet ja iloita nähdessämme vielä suurempia ja parempia asioita.” Piispa huomauttaa sitten kuinka tieteen keksinnöt omat tehneet elämän kevyemmäksi ja lievittäneet kärsimyksiä. Ellei, lausui piispa, hän olisi ollut järkähtymättömästi vakuutettu tieteen edistymisen tuottavan hyvän ja onnellisuutta ei hän olisi koskaan saarnastuolista sitä julistanut. ”Tieteen pappien ja Kristuksen pappien tulee olla todellisia veljiä, taistella yhdessä ja tehdä yhdessä työtä.” Kehitysoppi ihmisen ja kaiken muun alkuperästä ei voi, sanoo hän, ”joutua ristiriitaan kristinuskon kanssa”.

Paljon on puhuttu siitä kuinka on ymmärrettävä se, että koko raamattu on kirjoitettu Jumalan hengen vaikutuksesta ja siis on Hänen sanaansa. Toinen mainituista saarnaamista, Bedfordin piispa, puhui tästä. Hän huomauttaa kuinka Jumalan hengen vaikutuksen (inspiritionin) väärin käsittäminen on saanut paljon pahaa aikaan. Hän lausuu huomioon otettavana totuutena, ”että Jumala salli Raamatun kirjoittajan kirjoittaa ihmisten tavoin”. Jumalan hengen johtamina, käyttämällä aikansa yleistä kieltä ja huomioon ottaen sen aikuisen tieteellisen kehityksen. Ainoastaan siten voivat he kirjoittaa niin, että omat aikalaisensa heitä ymmärsivät. Raamattu puhuu Jumalasta ihmisellisillä lauseilla ja antaa Hänelle ihmisellisiä ominaisuuksia, antaakseen edes jonkun kuvan Hänestä, ”että me näkisimme Hänen töittensä varjon meidän vankeutemme seinällä.” Muulla tavoin ei ole Raamattu ilmoittanut meille sitä, joka on tieteen tutkittava.

Lopuksi käsitteli Manchesterin piispa saarnassaan suhdetta rukouksen ja luonnon lakien muuttumattomuuden välillä. Piispa huomauttaa, että sen opin kanssa asteettaisesta kehittymisestä pienemmästä ja yksinkertaisemmasta täydellisempään, jota Darwin on opettanut, että tämän opin kanssa soveltuu paljoa syvällisempi Jumalan käsite yhteen kuin ilman sitä. Sitten lisää hän: ”Vihdoinkin on tieteellinen kritiikki (arvostelu) tehnyt meille arvaamattoman palveluksen kokoamalla meidän huomiomme Kristukseen. Se on poistanut paljon sellaista, joka piiloitti Hänet meiltä tai työnsi Hänet syrjään.

Tiede on saattanut Hänen opetuslapsensa – suurimmatkin niistä – oikeaan suhteesen Häneen ja se on näyttänyt Hänet meille kohonneena yli niiden kaikkien, ilman ainoatakaan vääristeltyä piirrettä majesteetillisessa kuvassaan, ilman ainoataan pilkkua Hänen pyhyytensä puhtaalla kaapulla ja ilman että mitään hänen jumalallisessa pelastustyössään voidaan kieltää. Mitä tahansa järkiuskolainen voikin meiltä ottaa pois, jää meille aina toki Kristus jäljelle, verrattomalla yksinäisenä ilmiönä, yhtä paljon eroavana edeltäjistään kuin kaikista seuraajistaankin. Ellei tiede olisikaan tehnyt meille mitään muuta kuin tämän – niin olisi se ainoastaan sillä ansainnut meidän ikuisen kiitollisuutemme ja luottamukseni me.

Näin saarnaavat englantilaiset piispat.

Lähde: Keski-Suomi 19.1.1889.