Tie ja tähti.

Kirjoittanut Lauri Soini


Syksyn yössä synkimmässä
Kuljin kerran kotihin
Yli aavan nevaniityn
Varovaisin askelin.
Mustaa, synkkää ympärillä
Oli jokapuolellain,
Usvaa unteloista henki
Raskahasti rintahain.
Valo kodin ikkunasta
Vieri vihdoin silmähäin,
Siihen silmin tähystellen
Kiiruhdin mä sinnepäin.
Sinne katson, jalkoihini
Katsoa en muistakaan,
Mutahautaan mustimpahan
Suistun sormin sorkkimaan.
Kun mä pääsin pälkähästä
Taasen maalle marssimaan,
Aijoin aivan ainaiseksi
Tuosta tulla tuntemaan:
Ei oo oikein, määränpäähän
Yksiten vain katsahtaa,
Täytyy myöskin tarkastella
Tietä sinne kulkevaa!

1894.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.