Thulen kuningas (Leino)
Thulen kuningas Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
- Tuo kuningas Thulen harmaan
- oli hautaan uskollinen.
- Hän kädestä kuolevan armaan
- sai maljan kultaisen.
- Se juhlissa tuotihin esiin,
- hän kalliiks sen arvioi,
- hänen silmänsä menivät vesiin
- joka kerta kun siitä hän joi.
- Ja kun tuli kuolema hälle,
- luki kaupungit maansa hän,
- muun kaiken soi perijälle,
- ei maljaa elämän.
- Hän linnassaan pidot laati
- meren rannalla myrskyisen,
- hän juhlahan vasallit vaati
- alle kaarien korkeiden.
- Nous kesken naurun ja naljan,
- elon joi tulet viimeiseen,
- pyhän heitti hehkujen maljan
- veen valtavan syvyyteen.
- Näki, kuinka se upposi, haipui,
- miten ahnas aalto sen vei.
- Hänen silmälautansa vaipui;
- sen enempi juonut ei.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.