Terzinejä August Uotila-vainajalle
| Terzinejä August Uotila-vainajalle.[1] Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Ken katselevi tuimaa uskontulta,
- Mi leimuillaan tuon tuosta kirkastaa
- Maan ääret hohtaviksi niinkuin kulta,
- Sen mieleen voipi leimu johdattaa,
- Ett’ alkuaan on valo taivahista,
- Mut hetken laina vaan, mi viitoittaa
- Tien meille elämämme umehista. –
- Vaan harva etsii viittaa taivahan.
- Sä olit yksi noista kuolevista.
- Sä käännyit luonnon suureen kirjahan
- Löytääkses taivon tulta rahtusenki,
- Ja kipunan kun näit, niin kuvahan
- Sun heikko kätes kiintää koitti senki;
- Ei vastenmieliseksi milloinkaan
- Näin käynyt sulle muoto, jos vain henki
- Siit uhkui puhtahana. – Valkamaan
- Jo vei sun viitat. Synnyinmaasi peittää
- Ei suotu arkkuasi turpeellaan,
- Ei sinun sille hyväisiä heittää,
- Ei omaisilles, ystävillesi;
- Ja kuitenkaan ei voine kenkään eittää,
- Ett’ olit Suomen poika sinäki.
- ↑ Hämäläinen ylioppilas, taidemaalari, kuollut Ajaccion kaupungissa Corsican saarella 18 18/6 86.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.