Tervehdysruno Kymäläiselle

Tervehdysruno Kymäläiselle Katkelma Kirjoittanut Emil von Qvanten

Suomentanut Eino Leino. Runo on julkaistu Päivälehden 22.8.1902 ilmestyneessä artikkelissa ”Emil von Qvanten 75-vuotias”.

Oi, tervetullut! Maalles vierahaksi

sun sydämesi koskaan tullut ei.

Me eksyimme, mut saman Suomen helmaan

ikuisen kaihon tuli meidät vei.

Ja katso! Minkä vuosisadat rikkoi,

sen hetki parantaa ja anteeks suo,

taas yhtenä kuin ennen elää Suomi,

ja sinä olit hetken viesti tuo.

Kun keskellämme noin sa seisot, veikko,

kuvana luonnon rakkaan, rauhaisan,

kun äänessäs soi kotimainen laulu,

tuo laulu meidän muinaismaailman,

niin tuntuu kummalta, on kuin ei koskaan

me toisistamme oiskaan eronneet,

ja niinkuin lapsi isän polvell’ istuin

me näimme jälleen kodit, metsät, veet.

Unelma? Olkoon uni haihtuvainen,

mi jälkeen jättää varoituksen vaan,

mut nyt on aamu kirkas, kaunis, jolla

ei iltaa ole, aamu Suomenmaan.

Me oomme vastaisuus, sen voiman väki,

sen muinaisuuden tulkki olet sa,

ja molemmista, yhteen liittyneinä,

on Suomen uusi kansa kasvava!

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.