Tervehdys Kuopion naisille vuodelta 1846
| Tervehdys Kuopion naisille vuodelta 1846. Kirjoittanut Leo Harmaja |
Kuten tunnettu perustivat useat Kuopion säätyläisnaiset J. V. Snellmanin kehotuksesta koulun köyhille tytöille[1]. Varoja saatiin aluksi pitämällä arpajaiset, joista tuloja karttuikin runsaasti, 177 ruplaa hopeassa. Arpajaisvoittoina oli heidän omia valmistamiaan käsitöitä.
Koulun perustava kokous pidettiin toukokuussa 1846 ja saapuvilla olivat neidet: Marie Louise Tavaststjerna, Emma Ehrström, Charlotta Aspelund, Elise Aspelund, Emilie Nordenstreng, Clara Nordenstreng, Julie Nordenstreng, Josefina Kellgren, Amanda Tallgren ja Elise Tschernichin. Puheenjohtajaksi valittiin neiti Tavaststjerna, kassanhoitajaksi neiti Ehrström ja taloudenhoitajaksi neiti Charlotte Aspelund. Koululle laadittiin ohjesäännöt, joiden mukaan kunkin perustajan oli vuorotellen oltava vakinaisen opettajan apuna opetusta antamassa. Oppiaineiksi määrättiin sisäluku, uskonto, Suomen maantiede, päässälasku, kaunokirjoitus ja helpommat käsityöt.
Tämä oppilaitos – Kuopion ensimmäinen kansakoulu ja varsinaisesti koko maamme ensimäinen suomenkielinen kansakoulu avattiin kesäkuun 1 p:nä 1846. Oppilaita oli alussa 46. Koulun vakinaiseksi opettajaksi valittiin ensin neiti Louise Malmberg, mutta jo elokuussa seurasi häntä siinä toimessa sisarensa Johanna.
Savokarjalainen osakunta, joka innostuksella oli seurannut näiden kansanvalistuksen harrastajattarien pyrintöjä, päätti marraskuussa 1846 lähettää heille kiitollisuutensa osoitteeksi seuraavan tervehdyskirjeen:
Ylistettävät Tyttö-Koulua Opettajattaret Kuopiossa!
Terve Teille, Savon rakastettavat! Uskalluksemme näin Teitä lähetä, näyttänee kyllä kummalta ja oudolta silmistänne. Vaan oudompata lienee, että vaimo, jonka osana tähän asti on ollut vaan perheellistä elämätä rakastettavalla ja hellällä huolellaan ilahuttaa, jo alkaa kansallisissakin toimissa rakkauttansa isänmaata ja totuutta kohden osottaa, ja sillä tavalla näissäkin miehen huolia huojennella. Tässä olette Te ilmaisneet ilahuttavan ja muilta Suomen tyttäriltä seurattavan esimerkin. Meille on tuttu, että omien sormienne töillä olette Tyttö-Koulun sinne Kuopiohon perustaneet, ja että omalla toimellanne vielä täst’edeskin sitä arvelette voimissa pitää. Se rakkaus, se omista huvituksista ja nautinnoista huolimatoin mieli, joka perusti tämän laitoksen, kussa Suomen vaimoa ensikerran äitinsä kielellä sivistyksen tielle juohatetaan, osottaa paremmin kun mikään muu Teidän sydämmenne laatua, ja ylpiät olemme siitä, että me Savon nuorukaiset voimme täänkaltaisesta työstä kotimaamme tyttäriä ylistää. Immen ihanat silmät luovat nuorukaisen mieleen uskallusta ja voimaa, ja Teidän tekonne näyttää, kuta tietä meidän on polkeminen, Savon tyttäriä ansaitaksemme, ja kuinka meissäkin, isänmaalle kelvollisia poikia ollaksemme, pitää sen ajatuksen elämän, joka kerran on Suomen kielen muukalaisuudesta pelastava. Karttuvata eistymistä toimillenne, ja kaikkea menestystä itsellenne toivoen, jäämme aina ylistäviksi maanmiehiksenne.
- * *
Tervehdys kirjeen sepittäjä oli silloinen ylioppilas Aug. Ahlqvist.
- ↑ Kts. Aarni, Kuopion Isänmaallisen Seuran toimituksia, I.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. VI. 1899. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.