Tervehdys-sanoja Satakunnalle
Tervehdys-sanoja Satakunnalle. Kirjoittanut Kustaa Killinen |
- Muinen vanha Väinämöinen,
- Suomen runo-ruhtinas,
- Polvellansa kanteloinen
- Istui isiemme maass’;
- Säveleet sen kaikki voitti,
- Kaikki viihtyi kuulemaan
- Hänen sulo-soittoaan.
- Säveleiden soinnut sulot
- Koko luonnon liikutti.
- Niitä Suomen rannat, salot
- Riemuellen lauleli.
- Pois ol’ outo, vieras mieli,
- Yksi sulo Väinönkieli
- Kaikui yli Suomenmaan:
- Läntelästä Karjalaan.
- Mutta hetken Suomi kuuli
- Ääntä Väinön soittimen:
- Virttä toista länsituuli
- Virtti maamme rannoillen.
- Väinön kannel aaltoon hukkui,
- Suomi surkeasti nukkui,
- Vieras astui salihin,
- Kotolainen pirttihin.
- Kau’an kyll’ oot Satakunta
- Uinahtanut sinäkin
- Tuota kurjaa orjan-unta,
- Jolloin kieles sorrettiin.
- Ääntäs ei oo saatu kuulla,
- Asiasi vieraan suulla
- Muille ovat lausuttu,
- Itseltäsi salattu.
- Terve nyt siis noustuasi
- Omin äänin puhumaan!
- Tietosi ja toivehesi
- Kansallemme lausumaan.
- Nyt sä kaikkein tietä annat,
- Että myöski Porin rannat
- Yhtyy ynnä lietsomaan
- Lemmentulta isänmaan.
Lähde: Satakunta 15.2.1873.