Tervehdys-sanoja Satakunnalle

Tervehdys-sanoja Satakunnalle.

Kirjoittanut Kustaa Killinen


Muinen vanha Väinämöinen,
Suomen runo-ruhtinas,
Polvellansa kanteloinen
Istui isiemme maass’;
Säveleet sen kaikki voitti,
Kaikki viihtyi kuulemaan
Hänen sulo-soittoaan.
Säveleiden soinnut sulot
Koko luonnon liikutti.
Niitä Suomen rannat, salot
Riemuellen lauleli.
Pois ol’ outo, vieras mieli,
Yksi sulo Väinönkieli
Kaikui yli Suomenmaan:
Läntelästä Karjalaan.
Mutta hetken Suomi kuuli
Ääntä Väinön soittimen:
Virttä toista länsituuli
Virtti maamme rannoillen.
Väinön kannel aaltoon hukkui,
Suomi surkeasti nukkui,
Vieras astui salihin,
Kotolainen pirttihin.
Kau’an kyll’ oot Satakunta
Uinahtanut sinäkin
Tuota kurjaa orjan-unta,
Jolloin kieles sorrettiin.
Ääntäs ei oo saatu kuulla,
Asiasi vieraan suulla
Muille ovat lausuttu,
Itseltäsi salattu.
Terve nyt siis noustuasi
Omin äänin puhumaan!
Tietosi ja toivehesi
Kansallemme lausumaan.
Nyt sä kaikkein tietä annat,
Että myöski Porin rannat
Yhtyy ynnä lietsomaan
Lemmentulta isänmaan.

K[ustaa]. K[i]–ll–[ine]n.


Lähde: Satakunta 15.2.1873.