Teppo Tyhjänen.

Kirjoittanut Juhani Siljo


Isä, hatara nuttu
ol’ eloni tää,
se kylmän pitää,
ei lämpimää,
ja ainut antis
oli nuttu tää.
Ylen hajallansa
sen päällys on,
ja tasku puhki
ja pohjaton,
– paha sinne säästää
mun mitään on.
Isä, käskevät paikata
nuttua mun...
Ah, paikkuutyöhönkö
poikas sun –!
Ja jok’ainut tilkku
tulis kerjätä mun...
Ja nuttu paikaten
pahenis vain –.
Ei, sellaisna kannan
kuin sulta sen sain
– ja ihmiskummana
kuljen vain,
kunis poliisi Kuolema
tulee ja vie,
– käsipuolessani
hän piankin lie, –
minut oljille korjaa,
nutun nurkkaan vie.
– Mut aamuna uunna
puvun uuden saan.
Ken verhoa vanhaa
nyt paikkaamaan,
kun kohta uuden,
Isä, sulta saan!


Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.