Teppo Tyhjänen

Teppo Tyhjänen. Kirjoittanut Juhani Siljo

Isä, hatara nuttu

ol’ eloni tää,

se kylmän pitää,

ei lämpimää,

ja ainut antis

oli nuttu tää.

Ylen hajallansa

sen päällys on,

ja tasku puhki

ja pohjaton,

– paha sinne säästää

mun mitään on.

Isä, käskevät paikata

nuttua mun...

Ah, paikkuutyöhönkö

poikas sun –!

Ja jok’ainut tilkku

tulis kerjätä mun...

Ja nuttu paikaten

pahenis vain –.

Ei, sellaisna kannan

kuin sulta sen sain

– ja ihmiskummana

kuljen vain,

kunis poliisi Kuolema

tulee ja vie,

– käsipuolessani

hän piankin lie, –

minut oljille korjaa,

nutun nurkkaan vie.

– Mut aamuna uunna

puvun uuden saan.

Ken verhoa vanhaa

nyt paikkaamaan,

kun kohta uuden,

Isä, sulta saan!

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.