Telefooni eli Puhuwa torwi

Telefooni eli Puhuwa torwi

Telefooni — kuka awarassa maailmassa olisi muutamia wuosia sitten woinut tälle sanalle arwata järjellistä merkitystä? Joku kreikan kieltä taitawa olisi ehkä sanonut, että kai se merkitsee etäältä kuultua ääntä! Nyt sillä sanalla tarkoitetaan esinettä, laitosta sellaista, jonka awulla woimme kuulla ääntä, joka lausutaan monen peninkulman päässä meistä, aiwan kuin jos puhuja olisi ihan lähellä. Waan se onkin aiwan uusimman ajan keksintöjä. Wasta wuonna 1876 Amerikalainen Graham Bell Bostonin tiedeseuran kokouksessa ensi kerran näytteli tätä hänen tekemäänsä keksintöä. Seuraawana wuonna se tuli tunnetuksi Euroopassa, ja jo jotenkin pian sen jälkeen sitä nähtiin käytännössä siellä täällä meidänkin maassa. Ensin sitä hankkiwat itselleen asiamiehet, joilla oli työpajat tai myyntihuoneet etäällä konttorihuoneesta, ja myöskin useat sanomalehdet toimitushuoneen ja kirjapainon wälillä. Waan warsin pian huomattiin, miten edullista olisi kaupungissa yhdistää useat telefoonijohdot warsinaiseksi telefooniwerkoksi, joten kaikki telefoonin omistajat tulisiwat keskenänsä yhteyteen. Sellaisia telefooniwerkkoja on jo kolme, neljä wuotta ollut toimessa muutamissa ulkomaan suurissa kaupungeissa, ja nyt kululeena wuonna on niitä hankittu myöskin muutamiin Suomen kaupunkeihin. Walmiita telefooniwerkkoja on jo ainakin Tampereella, Helsingissä ja Oulussa ja on niitä tekeillä Waasassa ja Wiipurissa.

Tuntui meistä oudolta että käwisi päinsä metallilangan awulla kuljettaa ihmisääntä pitkiä matkoja, kun sanomalehdet toiwat meille ensimmäiset tiedot tästä uudesta keksinnöstä, ja kuitenkin tapahtuu juuri niin telefoonissa. Langan kumpaisessakin päässä on suppilon tapaan ulospäin lewiäwä pieni puutorwi. Sen ahtaampi pää on suljettu hienolla rautakalwolla, jonka takaa on kiinnitetty maneettipuikko aiwan lähelle, mutta kuitenkin niin että jää rautakalwon ja puikon wälille määrätty tyhjä wäli. Mainittu puikko on sen ohessa asetettu puolan onteloon, jonka ulkopuolelle on kierretty kahdet silkillä ympäröidyt waskilangat. Kun puhuu suppiloon, rupeaa sen pohjassa olewa rautakalwo hienosti wärisemään, sen mukaan miten siihen puhuttu ääni waikuttaa. Siten se alituisesti lähenee ja etenee takana olewaa maneetti puikkoa. Puikossa olewa maneettiwoima tästä käy lewottomaksi ja synnyttää sen ympäri kierrettyihin lankoihin sähköwirrat, jotka samallaisina tuntuwat sähkölangan toisessa päässä, olkoonpa matka sinne pitkä tai lyhyt. Tässä toisessa päässä owat waskilangat kierretyt rautapuikon ympäri samoin kuin äsken kerrottiin ja samaten sen edessä rautakalwo asetettuna puusuppilon pohjaan. Rautapuikossa olewa maneettiwoima käy waskilangoissa kiertelewien sähköwirtojen kautta lewottomaksi, ja waikuttaa rautakalwoon, jossa tästä syntyy aiwan samallainen wäristys, kuin se, joka johdon toisessa päässä olewaan kalwoon oli syntynyt siihen puhutun ihmisäänen kautta. Tämä wäristys jatkuu edessä olewaan ilmaan, ja koska ääni ei muuta olekaan kuin puheen kautta tai muulla tawoin syntyneitä ilman wäristyksiä, jotka korwa eroittaa eri ääniksi, niin woi ihminen, joka asettaa korwansa lähelle telefoonin torwea, kuulla siinä samat äänet, jotka johdon toiseen päähän puhuttiin. Niin yksinkertainen telefooni pääasiassa on; käytännöllisistä syistä on siihen wielä liitetty, joitakuita apulaitoksia, joista edempänä mainitaan tärkeimmät.

Telefooni eli Puhuva torvi

Telefooniwerkko, sellaisena kuin se Helsinkiin ja muuanne on toimitettu, on siten järjestetty että kaikki langat owat johdetut yhteiseen keskuspaikkaan, jossa on helppo niitä yhdistää, aina sen mukaan miten sitä kulloinkin tahdotaan. Kun ei mitään keskustelua tapahdu, owat kaikki langat yhteydessä keskuspaikassa olewan telefoonin kanssa, niin että ensitehtäwä sille, joka tahtoo keskustelua aloittaa, on käskyn antaminen keskuspaikan wirkamiehelle yhdistämään hänen johtoansa siihen johtoon, jonka omistajan kanssa tahdotaan keskustelua aloittaa. Kun se on tapahtunut, ja keskuspaikasta on ilmoitettu että kaikki on selwällä, woi aloittaa. Ensin aina käytetään eräs apulaitos, soittokello, joka kuuluu joka telefooniin, jotta puhuteltu tietäisi tulla kuuntelemaan. Wasta hänen wastattua tiedetään että hän on likimailla, ja keskustelu woi alkaa.

Kuwamme näyttää, miten telefoonia käytetään. Mies, joka seisoo kuwamme keskellä, paraikaa kuuntelee mitä langan toisessa päässä puhutaan. Seinässä näemme laitoksen kokonaisuudessaan, sellaisena kuin sen näemme Helsingissä käytettäwän. Ylimmäinen osasto on soittomerkin antamista warten. Kun wedetään weiwistä sen kyljessä, soiwat kellot sekä lähetys- että wastaanotto paikassa. Langoista sen yläpuolella ulottuu, aiwan kuten sähkölennättimessä, toinen keskuspaikkaan asti ja toinen on johdettu maan sisään. Yliosan näemme samaten langoilla olewan yhteydessä keskiosan kanssa. Keskiosan musta pyöreä kohta on suppilon muotoinen ontto, johon puhutaan, kun on jotain sanottawaa. Korwan asettamalla sen eteen woi kuulla sanat johdon toisesta päästä. Mutta on huomattu käytännöllisemmäksi tätä warten pitää erityistä wastaanotto-suppiloa. Sitä mies paraillaan pitää asetettuna korwaansa wasten; siitä riippuu kuwassamme lanka, joka sen yhdistää muun laitoksen kanssa. Alaosastoon wihdoin on suljettu galwaninen elementti, joka wahwistaa äänen woimaa, niin että korwa sitä selwemmin eroittaa.

Olemme erään tehtaan konttorissa. Telefooni on siellä, niinkuin meidän maassamme wielä melkein kaikkialla, aiwan uusi ja outo keksintö, jota ukot eiwät wielä ole nähneet käytännössä. Olisi miehillä muutenkin wähän asiaa konttoriin, ja kun kuuliwat kellon helisewän, halutti useampia juuri nyt astua sisään, samassa nähdäksensä, miten uutta laitosta käytetään. Mies, joka puoleksi on telefoonia käyttäwän miehen, kentiesi työnjohtajan, takana, kurottaa kaulansa konetta kohden hänkin jotain kuullaksensa, mutta ei taida tuo onnistua. Ääni, joka laitoksesta kuuluu, on siksi liian heikko.

Miehet eiwät näytä siltä, kuin jos joku onnettomuus olisi tapahtunut. Mutta olisihan joku woinut kiwityössä haawoittua, joku rakennustyössä pudota tai muuta, ja telefoonin kautta olisi helppo kutsua kaukana olewaa lääkäriä paikalle. Tai olisi rakennustyössä jotain tapahtunut, joka waatisi, arkkitehtin paikalle saapumista. Tai olisi tulipalo syttymäisillään ja pikainen apu kutsuttawa. Monella tawoin woi telefooni olla omistajallensa hyödyksi puhumattakaan siitä miksi eduksi se on tilaajoille ja työnteettäjöille, jotka sen awulla helposti woiwat lähettää tilauksia ja selityksiä tehtäwän työn laadusta.

Ihminen syntyy heikkona ja awutonna maailmaan, mutta hänellä on jalo tarkoitus, kohota maan herraksi. „Kaswakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maa, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi!" Se on lausuttu ihmisten tarkoitus-peräksi. Tämänkin uuden keksinnön kautta on ihmiskunta woittanut paljon. Henkensä awulla ihmisen tulee hallita eikä jäntäriensä woimalla. Ihmisen nero, kekseliäisyys ja uutteruus owat keksineet höyrykoneet, sähkölennättimet ja muut, jotka ihmisen työtä helpoittawat, jotka ihmistä auttawat waikeuksia wähentämään. Uusien keksintöjen kautta on aika tulewa, jolloin ei ketään rasiteta orjallisella työllä, jolloin jokaisella, joka waan itse tahtoo aikaansa oikein käyttää, tulee aikaa tarpeeksi henkensä wiljelemiseen. Mutta työtä kyllä jää kuitenkin jokaiselle, työttömyys ei milloinkaan siunausta tuota, ja niitä, jotka laiskuuteen ja nautintohimoon antautuwat, ei uudet keksinnöt eiwätkä minkäänlaiset laitokset auta; ne joutuwat waan sitä suurempaan kurjuuteen, mitä enemmän kunnolliset ihmiset uusien keksintöjen kautta hyötywät.

A. Gt.

Lähde: Kansanvalistusseuran kalenteri 1883, s. 160-164.