Te uusi järjestelmä luokaa!

Te uusi järjestelmä luokaa! Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Kun kiskuri kultia kerää

ja saiturit laskee pennejänsä

ja »oma etu» kaikille tärkeint’ on,

niin kamala, inha todellisuus

näin haastavi kieltä lahjomatonta:

tää järjestelmä ihmiset turmelee,

se heidät kurjiksi mammonan ritareiksi vihkii

ja katso: he sielunsa mustan tyhjyyden

alle loistavan narrikaapun verhoo.

Ja helisevin puhein

sulle kokevat tekeytyä ihmisiksi,

vaikka siloitetun naamarin takaa

pedon hampaat esille pilkistää.

Kun kykyjä lahjakkaimpiakin

olemisen ankara taistelu

leipäsoturin surkeaan tehtävään ajaa,

ja kun ajattelijan tai taiteilijan,

jok’ ol’ luotu joutsenlentoa varten

elo kuorma-aasiksi valjastaa,

niin eikö tämä ole sen häväistystä,

mik’ ihmisessä jaloa ja suurta,

eikö ole se henkemme-ristiinnaulitsemista.

Kun häikäilemätön keinottelu

tahi kunniaton ryömiminen

vie konnia vallan ohjaksiin,

niin onko niitä järkeväksi katsottava,

jotka tätä järjestelmää alistumisellaan tukevat.

Ei, ne raukoiksi leimata uskallan

nuo »kiltit», »siivot» kärsimyksen ihmiset,

jotka kallella päin

itseltään kaulaa poikki leikata antavat.

Pois raukkamaisuus siis.

Teille te pilkatut orjat,

te lyödyt ja häpäistyt,

teille ma huutaa tahdon:

Ylös nouskaa jo,

nouskaa taisteloon ihmisyyden puolesta,

nouskaa yhteiskuntaa uudistamaan

ja vanha järjestelmä kumoon lyökää.

Ylös orjat siis,

itse te itseänne nostakaa,

ja teidän nousemuksenne kautta

koko ihmiskunta terveeksi tulee.

Ylös kolkon kohtalon orjat

te vaatikaa ihmisyys arvoonsa,

te pelastakaa mailman Golgatalta

pistoista ja purevasta piinasta

ihmisen pyhin, korkein olemus.

Te orjat, te luokaa uusi järjestelmä,

jossa veljeys voidaan toteuttaa

ja kohottaa ihminen kohti

ihannetta suurta ja ylevää.

Oulu, 1904.

Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.