Tasavallan suojelulaki 1930

Tasavallan suojelulaki.

Suomen asetuskokoelma 336/1930

Annettu Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 1930.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty tammikuun 13 päivänä 1928 annetun valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään seuraavaa:

1 §. Milloin valtakuntaa uhkaa välitön vaara tai yleistä järjestystä on huomattavasti häiritty taikka yleinen järjestys ja turvallisuus on vakavasti uhattuna, eikä oikeustilaa voida palauttaa säännöllisissä oloissa käytettävissä olevilla keinoilla, on tasavallan presidentillä, sen estämättä, mitä hallitusmuodon 6 §:n 1 momentissa henkilökohtaisen vapauden turvasta, 7 §:n 1 momentissa Suomen kansalaisen oikeudesta vapaasti valita asuinpaikkansa ja kulkea paikkakunnasta toiseen, 10 §:ssä painovapaudesta ja kokoontumisvapaudesta sekä 11 ja 12 §:ssä on säädetty, valta asetuksella säätää kaikista niistä toimenpiteistä, jotka vaaran torjumiseksi tai järjestyksen turvaamiseksi harkitaan välttämättömiksi.

2 §. Tämän lain nojalla annetuista asetuksista on viipymättä ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle, jonka on saatettava ne eduskunnan tietoon heti, tahi ellei eduskunta ole koolla, niin pian kuin eduskunta on kokoontunut, ja on ne kumottava, mikäli eduskunta niin päättää.

3 §. Tämä laki on voimassa 31 päivään joulukuuta 1935, jolloin myös sen perusteella annetut asetukset viimeistään raukeavat.

Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 1930.

Tasavallan Presidentti Lauri Kr. Relander.

Oikeusministeri Karl Söderholm.

Asetus eräistä tasavallan suojelulakiin perustuvista toimenpiteistä.

Suomen asetuskokoelma 73/1932

Annettu Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1932.

Pääministerin esittelystä säädetään 18 päivänä marraskuuta 1930 annetun tasavallan suojelulain nojalla seuraavaa:

1 §. Jos painokirjoitus sisältää kiihoitusta, joka on omiansa aikaansaamaan vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tahi herättämään levottomuutta yhteiskunnassa, voidaan painokirjoitus panna takavarikkoon ja mikäli se on aikakautinen, sen julkaiseminen toistaiseksi kieltää.

Mitä 1 momentissa on sanottu, sovellettakoon myös painokirjoitukseen, jota julkaistaan kielletyn painokirjoituksen vastikkeena.

2 §. Jos on syytä varoa, että yleisessä tai yksityisessä kokouksessa harjoitetaan sellaista kiihoitusta, joka 1 §:ssä mainitaan, taikka jos kokouksen pitäminen on omiansa saattamaan yleisen turvallisuuden ja järjestyksen vaaranalaiseksi, voidaan kokouksen pitäminen tai jatkaminen kieltää.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon vastaavasti myös huvitilaisuuksiin, kulkueisiin ja mielenosoituksiin.

3 §. Mikäli yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen tai rauhallisuuden säilyttäminen niin vaatii, voidaan, vaikkei laissa määrättyjä edellytyksiä muuten olekaan olemassa, kotietsintä ja ruumiintarkastus määrätä toimitettavaksi, niin myös rikoksentekijä tahi se, jota todennäköisillä perusteilla epäillään rikoksesta, määrätä vangittavaksi ja pidettäväksi vangittuna, kunnes lainvoimainen päätös asiassa on annettu tai syyte häntä vastaan on jätetty silleen.

Jos joku henkilö aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle, voidaan hänet niinikään määrätä vangittavaksi ja pidettäväksi toistaiseksi vangittuna.

4 §. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi voidaan posti-, lennätin-, puhelin-, radio- ja muiden tiedotuslaitosten käyttö asettaa valvonnan alaiseksi, niin myös kieltää matkustaminen paikkakunnalta toiselle tai paikkakunnalla oleskeleminen tai määrätä se luvan saannista riippuvaksi.

5 §. Tässä asetuksessa mainitun kiellon ja määräyksen antaa valtioneuvosto.

6 §. Joka rikkoo tämän asetuksen määräyksiä, tuomittakoon, ellei teosta ole laissa ankarampaa rangaistusta säädetty, sakkoon tai vankeuteen.

Tasavallan Presidentti P. E. Svinhufvud.

Pääministerin estettynä ollessa Ministeri Juho Niukkanen.

Asetus tasavallan suojelulakiin perustuvasta vangitsemisesta eräissä tapauksissa.

Suomen asetuskokoelma 237/1932

Annettu Helsingissä 19 päivänä elokuuta 1932.

Pääministerin esittelystä säädetään 18 päivänä marraskuuta 1930 annetun tasavallan suojelulain nojalla seuraavaa:

1 §. Jokainen, joka tavataan verekseltä rikoslain 25 luvun 1 tai 9 §:ssä mainittua rikosta tahi sellaisen rikoksen yritystä tekemästä tai jota todennäköisillä syillä epäillään sellaisesta rikoksesta tai sen yrityksestä, on, vaikkei laissa määrättyjä edellytyksiä muuten olekaan olemassa, heti vangittava ja pidettävä vangittuna, kunnes valtioneuvosto, jolle vangitsemisesta on viipymättä ilmoitettava, toisin määrää.

Helsingissä 19 päivänä elokuuta 1932.

Tasavallan Presidentti P. E. Svinhufvud.

Pääministeri J. E. Sunila.

Ote rikoslaista

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 39/1889

25 luku. Rikoksista toisen vapautta vastaan.

1 §. Joka väkivallalla, uhkauksella taikka kavaluudella ottaa toisen valtaansa, saattaaksensa hänet toisen maan sota- tahi meripalvelukseen, taikka orjuuteen tahi maaorjuuteen, taikka muuhun pakonalaiseen tilaan maan ulkopuolella, taikka avuttomuuteen hengenvaaralliseen paikkaan, tuomittakoon kuritushuoneeseen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi sekä kansalaisluottamuksensa menettäneeksi.

Joka on orjia kaupinnut tai kuljettanut, rangaistakoon vastasanotulla tavalla, ja siihen käytetty laiva menetettäköön.

Tässä §:ssä mainitun rikoksen yritys on rangaistava.

9 §. Joka tahallansa, ilman laillista oikeutta, vangitsemalla, sisään sulkemalla tahi muulla tavalla riistää toiselta vapauden, rangaistakoon kuritushuoneella korkeintaan neljäksi vuodeksi taikka vankeudella. Jos vapauden kato kesti kauemmin kuin kolmekymmentä päivää, taikka jos asianhaarat muuten ovat erittäin raskauttavat; olkoon rangaistus kuritushuonetta korkeintaan kuusi vuotta.

Asetus tasavallan suojelulain perusteella 29 päivänä helmikuuta ja 19 päivänä elokuuta 1932 annettujen asetusten kumoamisesta.

Suomen asetuskokoelma 319/1932

Annettu Helsingissä, 9 päivänä joulukuuta 1932.

Pääministerin esittelystä kumotaan täten eräistä tasavallan suojelulakiin perustuvista toimenpiteistä 29 päivänä helmikuuta 1932 sekä sanottuun lakiin perustuvasta vangitsemisesta eräissä tapauksissa 19 päivänä elokuuta 1932 annetut asetukset. Tämän johdosta raukeavat samalla ne toimenpiteet, joihin mainittujen asetusten nojalla on päätetty ryhdyttäviksi.

Helsingissä, 9 päivänä joulukuuta 1932.

Tasavallan Presidentti P. E. Svinhufvud.

Pääministeri J. E. Sunila.