Tarinoja
| Ylpeä vaaran yhtyy, nöyrä sivulle siirtyy. (Lähdetetty.) Kirjoittanut anonyymi |
Eräs neekeriorja Amerikassa, joka oli ostanut itsellensä paljo varastettua tavaraa, tuotiin varkaana oikeuteen. Täällä koki hän puolustaa itseänsä sillä, ettei hän ollut vähintäkään itse varastanut, vaan rehellisesti ostanut. Mutta tuomari sanoi rikoksen olevan saman, joko itse varastaa taikka ostaa varkaalta. ”Herra”, vastasi tähän orja, ”ruoskitaanko myöskin valkoisia ihmisiä, jos he ostavat varasteltua omaisuutta”. ”Aivan niin”, vastasi tuomari. ”No!” huusi orja, ”haettakaa sitten kohta isäntääni ja ruoskikaa häntä, sillä hän on ostanut minun, ehkä tiesi minun varastetuksi isänmaastani”.
Muutamassa lukinkerissä kysyi pappi nuorelta tytöltä: ”Mikä on sinun ainoa lohdutukses, niin elämässä kuin kuolemassa?” – Tyttö punehtui, viipyi vastauksella, mutta kysymys uudistettiin ja tyttö vastasi: ”nuori suutari toisessa kylässä, – hän on minun sulhaseni”.
”Missä asut?” kysyi poliisimies tuonain muutamalta kerjäläiseltä. – ”Siellä ja täällä”, oli vastaus. ”No entäs sinä?” sanoi hän kumppanille. – ”Niin, minä asun tämän ystäväni vastapäätä”.