Tarina Pekasta ja vallesmannista

Tarina Pekasta ja vallesmannista. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Hän korven kolkasta tullut on

nyt tietojen, taitojen maille.

Hän kuokan jätti ja lapion,

oli oppia jäänyt vaille,

mut vanhanakin hän tahtoi koittaa

ja vanhanakin hän tahtoi voittaa

viel’ oksan tiedon ja taidon puusta.

Vaan kotikylässä elämä nousi,

ja sana kulki nyt suuhun suusta,

ja kaikki virttä yhtä soittaa:

jo herraksi Pekka tahtoo koittaa!

Ja vallesmannikin ihmeissänsä

nyt yhtehen hykersi käsiänsä:

”Mikä mieheltä mielen vienyt on,

hän mennyt on kansanopistohon!

Voi ihmettä kummaa! Voi herranen aika!

On miehelle varmaan tehty jo taika.

En ymmärrä mikä päähän pisti,

hän kohta on täysi sosialisti.

Hän lehtiä lukee

ja lausehet pukee

kuin oppia paljonki saanut ois.

Hänen kerran kummia kertovan kuulin

ja päästä jo pyörälle tulleen luulin.

Hän lausui: ‘laps mökin pienenkin

on oikeutettu oppihin.’

Ja yhtä hyvin kuin viljan hinnat

tuns’ Juhani Ahot ja Päivärinnat,

ja draamat Shakespearen tunsi hän –

ties mitä ne kaikki lienevätkään,

ei mulle hyötyä moisesta työstä,

mä ilman niitäkin osaan ryöstää.

Mä nauroin hälle, vaan vakavana

näin virkkoi mulle tuo vanha aasi:

‘Sua, herra, työhön käskee maasi.’

Mä lausuin hälle: ‘mä työtä teen,

mä rästit kannan ja ryöstöt annan.’

Hän huokasi silloin syvähän,

ei mitään virkkanut enemmän.

Kai huomasi, turha on vastaan koittaa,

kai näki: tyhmän ja pöllöpään

mies sivistynyt aina voittaa.” –

Ja tyytyväisenä, mielissänsä

hän yhteen hykersi käsiänsä.

Ja Perälän pitäjän vallasväki

se eessään viisahan herran näki,

ja koko kylä se kertoa ties:

”Niin viisas on meillä nimismies,

on sivistynyt ja vakainenki,

ei häntä villitse ajan henki.

Ah, tällaisia jos kaikki ois,

niin sovussa kansa elää vois,

ja Suomen kansa ja Suomen maa

niin rauhassa saisi kukoistaa!”

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.