Tarina (Mendelin)

Tarina. Kirjoittanut Irene Mendelin

On taru vanha, mainio,

Suruinen, herttainen;

Ens’ ihminen sen tunsi jo –

Sen tuntee viimeinen.

Se taru entis-aikojen

Ja aikain tulevain,

Se taru ihmissydänten

Ens’ rakkaus on vain.

Kun syömmehen se kelle saa,

Se suloansa suo,

Se elvyttää, se riemastaa,

Se kukkasia luo.

Maan mullasta se nostattaa

Miel’-alan ihmisen,

Ik’-onni on sen määrämaa,

Se johtaa onnehen.

Mut mailman myrskyt useinkin

Sit’ tiellä vainoaa

Ja henkii hyytä kukkihin,

Sydämmen surkastaa.

Ja sitt’ ei muuta jäljellä

Kuin muisto, muisto vaan,

Ja onnen puute, ikävä

Ja halu Tuonelaan.

On rakkaus se tarina

Ajoista aikoihin;

Tuo surun se tai onnea,

Tuo ehkä kumpaakin.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.