Tapahtukoon tahtosi

Tapahtukoon tahtosi Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Kova kohtalo, tahdotko pois sen,

mitä annoit, mun onneni uuden?

Sydänparkani viipyvän sois sen,

jos pitää, pitää vois sen,

ajan kaiken ja ikuisuuden!

Sydän, oikeudetta aina

liet sykkinyt omistusaikein.

Siis suorita saamasi laina,

oma tahtosi maahan paina,

opi tehtävä kaikista vaikein!

Osa itseäs irti raasta,

jos on luovutus raskas se tarpeen.

Tapahtukoon tahtosi! haasta,

vaikk’ koskaan et kohoisi maasta,

syvä haavasi ei kävis arpeen.

Sait kumminkin onnea maistaa,

joka karkoitti tuskan ja pelon.

Pala muiston kultaista kaistaa

kuin auringon juova nyt paistaa

savenharmaassa hurstissa elon.

Koit ihmeen: ihmisen povi

hyvä, lämmin on, suuri ja syvä!

Sait paljon, ei nurkua sovi,

ja jos kiinni jo onnen käy ovi,

surun auki jää – niinkin on hyvä!

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.