Tao-te-king: 15. Hyveen esittäminen
| 14. Tyhjyyden ylistäminen | 15. Hyveen esittäminen. Tao-te-king Kirjoittanut Laotse |
16. Kotiinmeno |
Muinaiset viisaat[1] olivat taidokkaita ihmeellisessä syvyyksien tuntemuksessaan.
He olivat syvyydessään mittaamattomat; niin syviä he olivat, etten voi nostaa heitä mieleni silmäin eteen.
He olivat varovaisia niinkuin sellainen, joka kulkee tulvavirran yli.
He olivat salaperäisiä, niinkuin se, joka epäilee kumppaneitaan.
He olivat varuillaan niinkuin se, joka matkustaa kaukana maastaan.
He olivat itseensä häipyviä niinkuin lumi, joka sulaa auringon paisteessa.
He olivat vaatimattomuudessaan niinkuin vastakaadetut puut.
He olivat alhaisia niinkuin laakso.
He olivat hämäriä, niinkuin mutainen vesi.[2]
Mutta eikö ihminen voi saattaa mutaista vettä kirkkaaksi pitämällä sitä alallaan?
Eikö ihminen voi saattaa kuollutta kappaletta eläväksi uutterasti sitä liikuttamalla?[3]
Ne, jotka seuraavat tätä Tietä (Taoa), eivät ole itseään täynnä, ja ollen kaikkea omaisuutta vailla he kasvavat vanhoiksi tarvitsematta tulla oman tyhjyytensä täyttämiksi.
- ↑ Laotsekin viittaa siihen aikaan, jolloin ihmiskunnan ensimäiset, muualta tulleet, suuret opettajat ja johtajat vaelsivat maan päällä.
- ↑ Vesi on itsessään kirkasta. Niin noiden viisaiden mieli, joka hämärtyi vain muitten suruista.
- ↑ Kuten kitka synnyttää lämpöä (elämää) ”kuolleessa” kappaleessa, niin viisaan tunneruumis, joka on kuin kuollut omaan itsekkyyteensä nähden, on täynnä myötätuntoa, niin pian kuin toisten tunteet, ilot ja huolet synnyttävät siinä väreilyä.