Tanssijoille

Tanssijoille Kirjoittanut Carl Michael Bellman

Hei, tänne nyt veikot! Täällähän tanssaa,

Täällähän neitoset leikkiä lyö,

Täällähän pulskeat poikaset valssaa:

Huveissa hauskasti kuluvi yö.

Katsos tuo hurja, kuinka se potkii,

Kuin sille raskas on tanssima-työ,

Kuinka sen polvet vääntyy ja notkii,

Kuin hänen jalkansa lattiaa lyö.

Kas tuota neitoa, kuinka se hyppää

Kaunotar kaukaa jo kultansa luo,

Kuinka sen sydän lemmestä tykkää,

Kuin hänen maljansa sulhonsa juo.

Katsoppas vielä, kuinka ne kulkee

Lattiaa pitkin kahtaanne päin:

Yksi on kaino, toinen on julkee; –

Mä olin piilossa: nurkasta näin.

Hah, hah, hah! Jo naurua kaikuu.

Meillekö neitoset nauratte työ?

Kuultaa kuin kauniisti violi raikuu;

Eiköhän tanssimaan lähdetä myö?

Soittaja hoi! Kas tästä saat oltta,

Soittele somasti, vinguta viel!

”Tulinen tuhat, kun keskellä polttaa

Katkesi viulustain viimeinen kiel”.

Kaikki jo pois! Yskääkös vajaa?

Oletten neitoset hikoilleet työ.

Sitä te saatte ennenkuin majaan

Pääsetten: kylmä ja kolkko on yö.

Hyvästi veikkoni, siskoni taijan

Mä jättää, ja isännät, emännät vaan.

Eiköhän tänne jää muita kuin Maija

Pienoista veljeensä – halailemaan?

Kauko.

Lähde: Uusi Suometar 24.10.1872.