Tanssiaiset

Tanssiaiset. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Sadat lamput himmeät väriloimuin

Läpi lasein hiottuin valoa luo,

Tuoll’ uljas kiehkura kiertyy poimuin,

Jo Sèvres’in vaassit tuoksuja tuo.

Ja lehväin keskeltä, estraadilta

Sua kukkaispuheet on hivelleet;

On hieno, hurmaava juhla-ilta

Ja ihmeen loistavat koristeet.

Jo tanssin pyörteessä riemu rymyi,

Jalohelmet hohti ja kaulatkin,

Ja mailmanviisaus kylmään hymyi

Vain Straussin sävelten sointuihin.

Vaikk’ katsees hoitavi viehkeilyitä,

Ja on elees kiihkeät, innokkaat,

Niin tunnet hyytävän sydänsyitä

Ja hajamieliseks äkkiä saat.

Mut lymypaikassa salin ylvään

Näät välihetkenä nuoret nuo:

He on puoleks kätkössä jaluspylvään,

Min varjoon taittuvi valovuo.

Se vielä tanssista hehkui poski,

Ja povi aaltosi ihanin;

Vait impi herkästi päätään koski,

Ja he samaa tunsivat kumpikin.

On ilmass’ ahdistus kummanlainen,

Mi nuorukaista nyt painostaa,

Tuo illan tunnelma, kylmä vainen,

Se kevään syksyksi kolkoks saa.

Ja armas lause, mi aikoi ilmiin,

Jäi siinä mykkänä huulillen,

Ja toisiaan kun he katsoi silmiin,

Tuli vaiva äänetön katseesen.

Heit’ turhuus kiusas, mi salin täytti,

Tuo tyhjä teeskely tuskaa toi,

Siks vaillinaisesti silmä näytti,

Kuink’ kevät rinnassa ilakoi.

Siks käsi viipyä kädess’ empi,

Jota painoi hellästi ennen ain,

Siks hiljaa huoaten haastoi lempi,

Jota katse ilmaisi arkaan vain.

Mut yli lattian rohkein riennoin

Taas turhuus pilaan ja leikkiin läks,

Ja jo kaikkein nuoruuden valtain vienoin

Näit salin humusta häipyväks.

Ja nuoruus siellä ja riemu rymyi,

Povet paljaat hohti ja kaulatkin,

Ja mailmanviisaus kylmään hymyi

Vain Straussin sävelten sointuihin.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.