Talviyö (Pakarinen)

Talviyö.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Painuu päivä taakse metsän tumman –
taasen tunnen rinnassani kaihon kumman,
kaihon kauniin tähtiin kiiltäviin,
kaukaa, kaukaa tänne, maahan siintäviin.
Tuuli kerran vain
huokaa, uinumaan
saa jo metsä, – ihmissilmä
valvoo vain.
Kuullos soitto hiljaisuuden yössä
kaunis, kirkas helähtää nyt tähtivyössä.
Kutsuu, kiehtoo kirkkain sävelvuo,
kutsun, lapsi maan, se rauhaan sulle tuo:
tullos, täällä vain
rintas rauhan saa.
Turhaan etsit, löydä et sä
päällä maan.
Loistaa, välkkyy tähdet talviyössä –
kirkkain, kaunein ken sä lienet tähtivyössä?
Nytpä tunnen, iltatähti, sun,
ystäväni ainut, armahani mun.
Oi, jos kanssas vaan
saisin jättää maan,
kirkkautta kohti nousta
aina vain.


Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.