Talvinen elegia

Talvinen elegia. Kirjoittanut Katri Vala

Ah, kuinka surulliset ovat päiväni!

Ulkona käy kylmä tuuli.

Siellä jossain

alastomien puiden keskellä

lepattaa sydämeni tuulessa

niin outona ja viluisena.

Siitä on niin kauan,

kun maa oli kukkia täynnä,

siitä on niin kauan,

kun aurinko oli suuri ja kuuma,

siitä on niin kauan,

kun vielä rakastin sinua,

kun vielä ikävöin sinua.

Nyt en tiedä.

Kaikki on niin kaukaista,

niin raskaan hämärän kietomaa,

rakkaus, viha, tuska, riemu.

Himmeästi tajuan vain nimittämättömän kärsimyksen

ja kuoleman kauhun.

Olen kuin syvään veteen uppoava.

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.