Talvimatka
Talvimatka. Kirjoittanut B. F. Salonen |
- Mikä loiste kaikkialla;
- Illan kuuhut kuumottaa,
- Tähdet tuikkaa taivahalla,
- Sinikannen kaunistaa.
- Hiljaisuus nyt vallitseepi,
- Ääntäkään ei kuulla saa,
- Rekonen vaan ratiseepi,
- Porokello poukuttaa.
- Eeessä yksin röhjöttelen,
- Sulo-yötä ihailen.
- Ihanuutta ihmettelen,
- Taivaan kantta katselen.
- Tuolla säihkyin hopealle
- Pohjan tähti loistelee,
- Kaukaiselle kulkijalle
- Pohjanmaita viittailee.
- Viitakekin Väinämöisen
- Tuolla kultaan kiiltelee,
- Luotu varaks ajan öisen
- Miestänsä se vartoilee.
- Mies – niin mies jo tulla saisi,
- Joka sieppais viitakkeen,
- Sillä lyödä rapsahtaisi
- Rikkaruohot – – –
- Tpruu! – nyt ollaan kievarissa. –
- Hevosta! – ja sukkelaan!
- Siksi kun on valjahissa,
- Huoneesen käyn vartomaan.
Lähde: Suomen Kuvalehti 15.1.1873.