Talvimatka.

Kirjoittanut B. F. Salonen


Mikä loiste kaikkialla;
Illan kuuhut kuumottaa,
Tähdet tuikkaa taivahalla,
Sinikannen kaunistaa.
Hiljaisuus nyt vallitseepi,
Ääntäkään ei kuulla saa,
Rekonen vaan ratiseepi,
Porokello poukuttaa.
Eeessä yksin röhjöttelen,
Sulo-yötä ihailen.
Ihanuutta ihmettelen,
Taivaan kantta katselen.
Tuolla säihkyin hopealle
Pohjan tähti loistelee,
Kaukaiselle kulkijalle
Pohjanmaita viittailee.
Viitakekin Väinämöisen
Tuolla kultaan kiiltelee,
Luotu varaks ajan öisen
Miestänsä se vartoilee.
Mies – niin mies jo tulla saisi,
Joka sieppais viitakkeen,
Sillä lyödä rapsahtaisi
Rikkaruohot – – –
Tpruu! – nyt ollaan kievarissa. –
Hevosta! – ja sukkelaan!
Siksi kun on valjahissa,
Huoneesen käyn vartomaan.


Lähde: Suomen Kuvalehti 15.1.1873.