Talvilehto.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Tuo lehto, jossa me leikittiin,
nyt tuiman on talven vanki,
ja lehdon nuortean kukkaset
jää kattaa ja harmaja hanki.
Vaan vielä se kerran sulaa jää
ja nuortuu lehdot ja vuoret,
ja vielä ne kerran heräjää
ne kevään kukkaset nuoret
Ja vielä me kerran lehdossa
taas leikimme, impeni, illoin,
ja vielä me nautimme lemmestä;
kevätaika on armas silloin.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.