Talvilaulu (Weijola)

Talvilaulu. Kirjoittanut Gustaf Fröding

Mä surra, mä surra, mä surra voin vaan,

Niin kylmät ovat tähtöset taivahallaan.

On maailma kolkko, kylmä jäässä.

Ja ihmiset ne hangissa kamppailevat,

Ne käyvät ja kulkevat, kuolevat,

Te minne käytte, mit’ on matkan päässä?

Ne virvatulen huomaavat eksyessään,

On kiire heillä itseään lämmittelemään

Ja taloon, jossa ystävät ovat.

Jos sattuu joku tielle, se maahan poljetaan,

Ne taintuu sitten itse, ei herää konsanaan.

Oi, älkää olko ihmiset kovat!

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.