Talvikuvia

Talvikuvia Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Niin kirkas on kuutamo kumma

Kylätietä kun astuskelen.

Käy vierellä varjoni tumma,

Kuin koira ois uskollinen.

Näin kuulas vain harvoin on ilta,

Lumi kauneimman hohdon saa,

Tuhattuikkeinen tähtösten silta

Kuin kutsuen vilkuttaa.

Punapilkkeihin päilyy ja loistaa

Mars joukossa naapurien

Ja värjyy, kuin tahtoisi poistaa

Ikipainoa kahleiden.

Yli maantien varjoja puiden

Hämyverkkona laskeutuu;

Käyn linnahan haaveiluiden,

Ajatusta tuo metsän puu.

Toi tieni mun metsien kohtuni,

Lumilinnaan talvisen yön;

Sydän sai levon, mieleni lohtuun

Tarutenhossa kuuttaren vyön.

Sadun sankarit täälläpä valvoo.

Lumi puista ne muodostaa:

Ja ne tähtiä kaitsee ja palvoo,

Kun nukkuupi metsä ja maa.

Laps’ rinnalla nainen on tuolla,

Ja tuollapa ilves on,

Ja ilveksen toisella puolla

Jono haltijain loppumaton.

Yhä syvemmäs katse kun vaipuu

Ikimetsien kätköihin,

Lumitaakkojen alla kun taipuu

Jopa aidan seipäätkin,

Niin mielkuvat kasvaa ja karttuu,

Rivilohkotkin muotoja saa,

Ja melkeinpä pelko jo tarttuu,

Kun ”aavehet” tuijottaa:

Tieaita kuin jättiläiskäärme;

Krokotiilin tuossa ma nään

Lumivaipan pumpulipäärme

Lyhtykalalta kätkee pään.

Sarvikuonot ja kameelit taikoo

Lumi paasilla silmiini mun.

Kuvat uudet kun etsiä aikoo,

Minä katkaisen haaveilun.

Levon hermoni saavat tälleen

Yön rauha kun käy yli tien.

Saan huomenna taistella jälleen,

Kun aatetta eellehen vien.

1916

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.