Talviaurinko
Talviaurinko. Kirjoittanut Katri Vala |
- Aurinko paistaa lumiseen maailmaan
- ja tekee kaiken säteileväksi.
- Ikäänkuin myriaadeiksi sirpaleiksi särkyneenä
- se kimaltelee maasta ja metsistä,
- valkeilta niityiltä ja vuorilta
- tuo talven aurinko,
- joka on kuin valkoista timanttia
- kovan, jääkirkkaan taivaan alla.
- Maailma on kuin korkea Jumalan huone,
- jossa vallitsee kylmä, kirkas ajatus,
- eikä mitään huumausta,
- sellaisten Jumalan huone,
- joiden sydänkin on kuin valkoista timanttia,
- jotka ovat virheettömiä ja ankaria
- niinkuin se Jumalakin,
- joka ei maan kamaralle astu,
- vaan tuomitsee taivaitten takana.
- Katson arkana tämän temppelin ovelta
- aistimeni sairaina valkeudesta
- ja pakenen majani hämärään
- itkemään aurinkoa,
- kesän huumaavaa aurinkoa,
- ja lempeää Jumalaa,
- joka suutelee silmuja
- astellessaan kesäöinä
- moniväristen tuoksujen keskellä – –
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.