Talven taittuessa
Talven taittuessa Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Tumma vuosi kului unen lailla.
- Miten kestinkään sen – unta vailla?
- Kivun alle kuinka kuollut en?
- Kimaltaen läpi kyynelten
- kevättalven sineen syttyy tähdet.
- Niinkuin ennen, vielä tulet, lähdet,
- kuumin huulin vielä suutelet.
- Näänkö illan, jolloin lähde et?
- Outo uudelleen on kaikki elää.
- Pian peipon armas riemu helää,
- tuoksuu puistot ensi hohteessaan
- kevätiltaan loppumattomaan.
- Kullanhämärälle tielle jäänkö
- silloin yksin – kyynelsilmin näänkö
- tuomen, joka kukki huumaten
- yössä ihanimman keväimen?
- Vaan en usko, polttaessa muiston,
- ettet odottais mua teillä puiston.
- Syvemmin kuin lämpö syleilyn
- sitoo muisto tuskan kestetyn.
- Rakas, minne minut heittää voisit?
- Minne hellyyteni peittää voisit?
- Mikä leikata ne siteet vois,
- joita kerran rukoilimme pois.
- Rakastan! En tiedä, millä tavoin.
- Miten itse kaipaat, kaikin tavoin.
- Kaukas painan posken lämpöisen
- niinkuin sisko – mutta vavisten.
Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.