Talonpojan laulu (Käkikoski)

Talonpojan laulu. Kirjoittanut Hilda Käkikoski

Säveltänyt J. Ranta.

Hartaasti.

1. Käsvarteni mun on tarmokas

ja mieleni uhkuu voimaa.

Jos en lie kylliksi tiedokas,

jos en lie kylliksi tiedokas,

siit’ ällös, ystävä, soimaa,

siit’ ällös, ystävä soimaa.

2. En lapsena päässyt kouluihin,

olen kirjaan tottunut vaivoin,

mä karhujen kanssa kamppailin,

ja leipäni maasta kaivoin.

3. Näin keskellä pohjan hallojen

tää kansa on tehnyt kauvan.

Ken voimia käyttävi säästäen,

hän niittävi mieron sauvan.

4. Ja moisina kaihon hetkinään

hän joskus lauluja luopi,

niissä hän syvältä syömmestään

niin vienot tuntehet tuopi.

5. Senvuoksi hän tiedon lähteellen

nyt pyrkii päivän työstä,

hän kaipaa valoa hengelleen,

hän kyllin kärsi jo yöstä.

6. Jos, ystävä, sull’ on rakkaus,

jos astut sä tiedon teitä,

jos kansahan sull’ on luottamus,

niin tullos, ohjaa meitä.

7. Sua vallata ei saa pettymys,

kun näet tuon karkean pinnan;

tään kansan kylmä on tervehdys,

mutt’ rakkaus täyttävi rinnan.

8. Mi sulle korkeinta, kalleint’ on,

se uljahast’ usko meille,

sytytä sydämet nuorison,

vie vanhatkin valon teille.

Hilda Käkikoski.

Lähde: Työväenopiston laulukirja: nuottipainos. 1928. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.