Talon-pojan Laulu.
Lautetaan kuin: Ecce novum gaudium.
Kirjoittanut Jaakko Juteini


Talon-poika, taitava
elon etsinnöissä,
aina olen alkava
päivät pellon töissä;
näissä voiman näytän,
kaikki hyvin käytän,
aina työni täytän,
      urhollisesti.
Ei omalla pellolla
aura (atra) paljon paina,
mies on itse ilolla
ahkera siell’ aina.
Vaimo, kuva valon,
ombi turva talon,
riemu joukon jalon
      siivollisesti.
Tämä sääty suurin on,
suuri Suomen kansa,
eikä ole osaton
perhe pellollansa;
itse täytän aitan,
leivän paksun laitan,
toisellekin taitan
      riemullisesti.
Juhla jalo johdattaa
kestin keskellemme,
olut-kannu kuljettaa
riemun rinnoillemme.
Työ on alku elon,
ihanaisen ilon,
juotavangin jalon
      herkullisesti.
Tavara on tallella
tämän säädyn tiellä;
siis on syytä suojella
vapautta vielä;
sydämellä, suulla,
menollakin muulla
Keisaria kuulla,
      uskollisesti.


Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1833, 9. helmikuuta s. 2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1833. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1833_rdf.xml.