Tallattu ruusu.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


Oli kurja kulkuri vallannut
mun ruusuni kauniin, tallannut
sen, tahrinut maantien lokaan.
Sen nostin: se oli vaalennut,
sen hempeä hehku jo haalennut.
Sain käsiini pistävän okaan.
Oli kaikki sen kauneus haihtunut,
sen varren muotokin vaihtunut,
oli saanut se vaikean haavan.
Ei voinut se enää tuoksua,
ei näyttänyt elonsa juoksua
mun ruusuni jatkaa saavan.
On ruusuni ruma ja okainen,
niin surkastunut ja lokainen,
niin kuihtunut, lakastunut.
Sen tahdon puhtaaksi suudella,
olen siihen innolla uudella
niin rajusti rakastunut.
Sitä tahdon hellästi hoidella,
sen haavaa hyväillen voidella
siks kunnes se puhkee kukkaan.
On lempeni hedelmän kantava,
se on kauniin tuloksen antava.
Ei mene mun hoitoni hukkaan.


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.