Takatalvi

Takatalvi. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Liekku ilmass’ syksyn ilvi.

Tuuli vinkuu.

Taivakalla lumipilvi

maahan sinkuu.

Kaikkialla koleata,

harmaa, kolkko elon rata.

Idän irnu metsiin uhoo

häijyt vihat.

Puita juuriin asti tuhoo,

pilloo pihat.

Lentää tupiin, ihmispoviin.

Kuolon merkit piirtää oviin.

Kalskahtaa jo kaakon kalpa,

noitain luoma.

Katkee hyvä, säilyy halpa,

hiitten suoma.

Sydämihin kyitä ahtaa.

Korppikatse haaskaa vahtaa.

Sudet, karhut tunkee kyliin

kynsinensä.

»Mistä peitsi petoin syliin?

Elkeillensä

miten loppu langetella?» –

Sietää tuota tuumiskella.

Riehuu ilmass’ syksyn ilvi,

touon jäätää.

Miten hyinen lumipilvi

poies häätää,

miten myrsky asetella?»

Sietää tuota tuumiskella.

Tuumat toimeksi nyt pian.

Ihmisvoima

kovimmankin korjaa vian,

Sortuu soima

tuhat sydäntä kuin yössä,

ponnistavi kevättyössä.

Takatalven raivotessa

ponnistamme.

Aurinkoa vuotellessa

soihtujamme

hoitelemme. Kunnes alta

hangen nousee kevään valta.

28/3 1910.

Hilja Liinamaa.

Lähde: Työläisnaisen Kevätlehti IV.