Takasen Rebekka.

Kirjoittanut Oskar Uotila


Ei tunkea voi järki Luojan maaliin.
Ens’ ihmisparin piti kuvanansa,
Soi heidän olla omass’ ehdossansa.
Näin jäivät hyvän sekä pahan vaaliin.
Mut paha saikin ihmisestä saaliin.
Hän hukkas Luojan kuvan. Seurastansa
Tuon hylkäs hyve. Nyt hän sielussansa
Vain muiston siitä kätkee ideaaliin.
Mut harva kykee ideaalin johtaa
Ilmoille ihmissilmän ihannella.
Ei käy se mestarkäden toiminnotta.
Työ Takasemme mestaruutta hohtaa.
Rebekka rinnallansa hienoisella
Suloa huokuu puhdasta ja totta.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.