Taj Mahal
Taj Mahal. Kirjoittanut Katri Vala |
- Surullisina iltoina,
- kun ympärilläni on autiota ja yksinäistä
- ja olen väsynyt pieneen, köyhään elämääni,
- huvittelen lapsellisella unelmalla:
- olen pieni tyttö kuumilla Itämailla,
- joka illoin hiipii Jumna-joen rannalle,
- hiljaisten puutarhojen marmoritemppeliin
- uhraamaan bel-puun kukkia ja sandelipuuta
- Mumtaz-i-Mahalille,
- jonka soikeat kasvot olivat kuin kuultava hedelmä
- lihassansa vielä raakilon virvoittava kirpeys.
- Istahdan valkealle marmorilattialle
- ja kuuntelen pepalin oksien suhinaa
- uneksien rakkaudesta,
- joka rakentaa haudan,
- ihanan kuin Taj Mahal,
- pienen ruumiini ympärille –
- sitten kun olen kuollut.
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.