Taivahan tähdet

Taivahan tähdet. (Topeliuksen luonnon kirjasta.) Kirjoittanut Zacharias Topelius

Te maahamme loistavat liemut

Taas näytätte taivahan riemut,

Suloitatte meidänkin sielut

Vapaalla valolla.

On maailman murheetkin poissa,

Ne ei Jumalan asunnoissa,

Kun siellä on kaikki valoissa,

Peloita pakolla.

Ne vuosituhannet paloivat,

Noin kirkkaina loistonsa loivat,

Ja vielä, kuin ennen ne voivat

Niin liemuta loistain.

Mut’ syntisnä täällä surussa

Olen minä kurja kulussa

Puettu pahuuden puvussa,

Nyt yönne valossa.

Sydämmellä syyttävällä,

Mut’ murheita lievittävällä,

Mä katselen yön pimiällä

Valonne säteitä.

Ja rinnassa rauhattomassa

On toivoki koputtamassa

Kun rakkaus on Jumalassa,

Ja häntä rukoilen:

”Voi, suuri ja peljättäväinen

Mut’ ainoa armahtavainen,

Ijäite ylistettäväinen

On Herra Jumala!

Me heikot ja huonot olemme

Ja maasta, ja maaksi tulemme

Ja Herran sanaa me luemme,

Sen antoi hän meille.

Ja Kristus, hän on Jumalasta,

Sen tunnemme Herran sanasta,

Pelastus on meille pahasta

Ja toivona taivas.”

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 3.4.1858.