Taivaankaari (1891)

Taivaankaari.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Käy, isä, järven yli
mua saareen viemähän.
Näetkö, saaren syli
kun kantaa töyrähän?
Töyräällä taivaankaaren
pää toinen parhaallaan.
Oi, jos se jäisi saareen,
siks kunnes saavutaan.
Hän hyvin soutaa; vene
käy rannan ruokoihin,
kun näky kaunis menee
Fannyltä kateisin.
Ja kyynel karvas kasti
pieneltä poskipään.
«Mit’ etsit täältä asti?»
sai isä kysymään.
«Tuoss’ satoi ihmeekseni
taivaasta kukkia.
Niit’ aioin äidilleni
iloksi poimia.»
«Kas, kukkain paljoutta!»
nyt isä vastasi.
Ne maassa syntyi, mutta
ne taivas kasvatti.
Ne vettä saivat siitä,
sen säteitä ne joi,
ja sama päivä niitä
kuin itää purppuroi.
Äidille niitä ota
ja lausu: «löysin ne
mä taivaan tiellä, jota
sä neuvoit minulle.
Mä taivaan portin alta
ne poimin avoimen: –
ja hurskaat kaikkialta
löytävät portin sen».


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.