Taivaankaari (1891)

Taivaankaari. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Käy, isä, järven yli

mua saareen viemähän.

Näetkö, saaren syli

kun kantaa töyrähän?

Töyräällä taivaankaaren

pää toinen parhaallaan.

Oi, jos se jäisi saareen,

siks kunnes saavutaan.

Hän hyvin soutaa; vene

käy rannan ruokoihin,

kun näky kaunis menee

Fannyltä kateisin.

Ja kyynel karvas kasti

pieneltä poskipään.

«Mit’ etsit täältä asti?»

sai isä kysymään.

«Tuoss’ satoi ihmeekseni

taivaasta kukkia.

Niit’ aioin äidilleni

iloksi poimia.»

«Kas, kukkain paljoutta!»

nyt isä vastasi.

Ne maassa syntyi, mutta

ne taivas kasvatti.

Ne vettä saivat siitä,

sen säteitä ne joi,

ja sama päivä niitä

kuin itää purppuroi.

Äidille niitä ota

ja lausu: «löysin ne

mä taivaan tiellä, jota

sä neuvoit minulle.

Mä taivaan portin alta

ne poimin avoimen: –

ja hurskaat kaikkialta

löytävät portin sen».

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.