Taivaankaari

Taivaankaari. (Franzén). Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

»Isä, istuppas nyt ruuheen,

Vie poikki järven tuon.

Kas kumpu vehree, tuuhee

Saarella tuolla on!

Sen harjaa taivaankaaren

Pää toinen painaltaa.

Siks kun mä sinne saanen,

Oi jos se viipyis vaan!»

Hän kiirein soutaa, käkee

Jo läpi kaihilan,

Kun näyn kauniin näkee

Pois Fanny haihtuvan.

Nyt kyynel karvas ensi

Silmästä pienosen.

Isänsä kysyyn riensi,

Miks pyrki saarellen.

»Ilahuttaa äitiäni

Kukilla pilvien.

Niin kauniist’ vihmaeli

Niit’ alas kummullen.»

»Kas kukkia nurmen näitä,

Mit’ on!» hän vastasi.

»Jos maassa syntyneitä,

Ne taivas kasvatti.

Sen säteitä ne juopi,

Sen pilvet kastaa ne.

Päiv’ idän loistoon luopi,

Suo hohteens ruusulle.

Ota, virka äidillesi:

»Nää taivaan tielläni

Mä löysin, minnekäsin

Äitini viittaili.

Nää noukin juur kuin taivaan

Portista tulleet ne. –

Jos Herraa palvomm’, aivan

Hän saapuvillamme.«

1890.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.