Taittunut kukka
| Taittunut kukka. (Mukailema.) Kirjoittanut Gustaf Gideon Forsman |
- Kolm’ veikkoa, matkalla ollessaan,
- Oil kerran saapunut ravintolaan.
- ”Onk’, rouvani, oltta ja viiniäkin?
- Ja missä on tyttönne, hienoisin?”
- ”Kyll’ oltta ja viiniä oivaa on;
- Vei tyttöni tuoni se tunteeton”.
- Ja kun he nyt astuvat kammiohon,
- Kas, mustassa arkussa neitinen on.
- Yks’ veljistä peittehen tempaisee,
- Hän silmävi häntä ja huokailee:
- ”Jos hengissä oisit, sa herttainen,
- Täst’ hetkestä oisitpa kultaisen’”.
- Pan’ toinen paarille peittehen het’,
- Ja helminä kiilsi sen kyynelehet:
- ”Voi, että sä tok’ oot kylmänä nyt!
- Mont’ vuotta ma oon sua lempinyt”.
- Mut kolmas nostipa jälleen sen,
- Ja suuteli huulia neitokaisen:
- ”Ma oon sua lempinyt, armahinen!
- Oi, oot ijän-kaiken sa morsiamen’!”
Lähde: Forsman, Gustaf Gideon 1882: Pohjolan puolukoita: keräymä runoja, suomennoksia ja alkuperäisiä, sepinnyt G. G. F. G. W. Edlund, Helsinki.